5.2.2018

Toblach-Cortina

Keski-Euroopan reissu alkaa olla jo voiton puolella, neljä viikkoa takana ja kaksi vielä edessä ennen matkustamista takaisin Suomeen. Ikävä vaivaa jo hieman, mikä lienee ymmärrettävää. Kovinkaan monta sanaa suomea en näinä päivinä ole päässyt puhumaan, mutta onneksi internetissä julkaistut lehdet ja puhelut Suomeen helpottavat ikävää melkoisesti. Viikot ovat pääosin täyttyneet kisareissuista ja lepäilystä eli niin kiirettä kuin leppoisaa (välillä jopa liiankin leppoisaa aikaa) on ollut. Mutta siitä, miten palautumista kisoista seurataan ja miten se varmistetaan, kerron myöhemmin ennen Jizerskaa blogissani. Tässä blogikirjoituksessa on tarkoitus syventyä Visma-kauden 6.osakilpailuun, Italian Toblach-Cortinaan.

Toblach-Cortinaan valmistauduin ajatuksella vähemmän on enemmän eli kisaa kohti valmennuksellisesti mentiin levon ja hermotuksen kautta. Tästä huolimatta, ilmeisesti stressistä tai jostain allergisesta reaktiosta, torstai-iltapäivän olin kuumeessa ilman muita oireita. Illaksi kuume onneksi laski itsekseen, silllä yleensä en kuumetta lääkitse mitenkään. Kuume oli minulla vain muutaman tunnin ja sen syytä en tiedä. Samoin minulle kävi vuosi sitten ennen Jizerskaa.

Kuten aiemmin jo kerroinkin, Italiassa väliviikot olen Padolassa. Padolasta on matkaa Toblachiin reilu 25km joten tämän viikon matkustusmäärä ja autossaistumisaika oli minimaalista. Toblach on yksi lempipaikoistani kisata ja hiihtää, joten odotin kisaa innolla. Saavuimme kisapaikkakunnalle torstaiaamuna tutustumaan reittiin. Reitti oli hieman muuttunut viime vuodesta, mutta pääosin se oli joukkueemme jäsenille tuttu. Alla hieman profiilia ja karttaa kisareitistä. Kuvista voi todeta, että nousua riitti.

                                                               

                                               

Kisaa varten testasin sukseni perjantaina aamulla. Testiin valitsin viisi eri suksiparia, jotka aiemmin viikolla olin valmistellut testikuntoon. Voitelua minun ei välttämättä itse tarvitsisi tehdä, mutta tällä kertaa halusin tehdä sen itse. Testiä varten valitsin Rossarin pakastani lähinnä suksia 02-, 03- ja 02/03-profiilisina, niin luistelu- kuin pertsanrunkoisiakin. Toblachiin oli aiemmin viikolla satanut paljon lunta, joten latu oli paikoin todella pehmeä, mutta kisaa ajatellen latu varmasti hieman kovettuisi. Laskin suksia testissä niin kennoon kuin pareittain Veronica Brollin kanssa ja sainkin eroa eri suksien välille. Kisaa varten lopulta valitsin 02/03-tyyppisen perinteisen rungolla olevan suksen. Varmistin valintani tarkistamalla sääennusteen ja lopulta olin varma valinnastani. Tässä suksessa peruskuviona minulla oli Vuokatti Ski Servicen RZ0-kuvio.

Kisa alkoi eliittiryhmän naisten osalta lauantaina kello 8.30, puoli tuntia ennen miesten starttia. Lähtö tapahtui alun paikkojen hakemisen jälkeen melko rauhallisissa tunnelmissa, eikä naisten välille tullut isoja eroja. Tiiviissä ryhmässä hiihtäminen tietää aina hieman välineiden kolahtelua ja suksien päälle hiihtoa ja sitä se oli myös tälläkin kertaa jokaisen naisen tavoitellessa mahdollisimman hyvää asemaa letkassa. Onneksi nasiporukka hieman hajosi Toblachin maailmancup-ladun nousujen alkaessa, noin 13 kilometrin kohdalla. Tuolloin naisporukasta erottui 6-7 naisen ryhmä, josta Venäjän Soboleva jojoili letkamme hännillä. Lopulta Soboleva tippui letkastamme reitin aloittaessa pitkän nousun ja suunnan kohti Cortinaa.

Toblach-Cortinan kisa oli melko nykivää vauhtia. Välillä Britta Nordgrenin, Katerina Smutnan, Nina Korsgrenin, Sara Lindborin ja Astrid Oeyre Slindin kanssa seisoimme ja neuvottelimme vetovuoroista ja välillä taas kukin nainen vuorollaan yritti hajoittaa porukkaa, siinä onnistumatta. Onneksi tiimimme voitelu ja oma suksivalintani oli osunut nappiin, joten iskuyrityksiin vastaaminen oli tällä kertaa mahdollista. Samoin tietysti matkavauhdin pitäminen oli tällä kertaa tietysti liukkaalla suksella helpompaa. Kisan aikaisesta hiihtotapavalvonnasta näin ohimennen mainitsen sen olleen ensiluokkaista. Jokaisessa terävämmässä ylämäessä oli mies kuvaamassa hiihtäjien nousutapaa. Näin sen kuuluisikin olla. Iso peukku järjestäjille, tästä tavasta jokaisen kisajärjestäjän tulisi ottaa mallia.

Porukka hajosi lopullisesti noin 5km ennen maalia Fiemmen stadionilla Britan aloittaessa voitokkaan loppuvetonsa. Taistelin loppuun saakka, mutta paremmilleni en voinut mitään. Naistenvälistä kamppailua hieman sattui häiritsemään miesten yhtäaikainen maaliin saapuminen, jota kisajärjestestäjät eivät olleet suunnitelleet. Järjestys saatiin kuitenkin niin naisten kuin miestenkin välillä ratkottua. Kisasta jäi hieman itselleni harmiteltavaa. Tulos (6.)oli kyllä hyvä kovassa seurassa, mutta lopun oma hätäilyni ja ehkä kiireen tuoma tekniikan pieni hajoaminen vei tasatyönnöstäni liikaa tehoa pois. Kova frekvenssi ei ole aina se paras tapa edetä lujaa. Mutta siinä itselleni seuraava kehitysaskel jota tavoitella.

Viikonlopun kisailuni ei kuitenkaan viime vuotiseen tapaan loppunut lauantain kisaan. Kisajärjestäjien ja tiimini toiveesta kisasin myös sunnuntaina 32km, Cortinasta kohti Toblachia. Kisasta ei paljoakaan jäänyt käteen. Edellisen päivän kisa painoi jaloissani erityisesti ensimmäiset 12km ja kisa meni hiihtelyksi. Tämä tarkoitti sitä että viime vuotinen voittoni himmentyi 4.sijaan, mutta tämä varmisti kuitenkin koko viikonlopun yhdistelmäkisan voiton.

Tällä hetkellä olo on hieman väsynyt, mutta onneksi tiedossa on lepoa. Seuraava kisa on edessä sunnuntaina 18.2. Tsekin Bedrichovissa. Sitä ennen pyrin lataamaan täällä Italiassa hieman aurinkoenergiaa, lepäämään ja myös tekemään muutamia hyviä treenejä.

Heli