26.2.2018

Jizerska Padesatka 2018

Keski-Euroopasta kotiuduin Posiolle vajaa viikko sitten, mutta kuten varmasti arvata saattaa kiireitä minulla on riittänyt. Toki tietysti olen myös laiskotellut, mutta kummasti oman aikansa myös kotiutuminen vie. Tietysti olen ehtinyt myös tehdä vähemmän tärkeitä asioita, kuten leipoa, mutta olen sen ottanut lähinnä rentoutumisen kannalta. Lisäksi reissussa ehti kaivata omatekoista mysliä ja siemennäkkileipää, mutta nyt nekin olen jo ehtinyt tehdä (ja osin myös syödä). Viime viikolla mietin pitkään osallistumista Finlandiahiihtoon ja eräässä vaiheessa olinkin jo lähdössä, kunnes tarkistin pakkastilanteen. En ole hyvä kestämään pakkasta ja se oikeastaan ratkaisi kisan kohtalon - en halunnut sairastuttaa itseani kisaamalla kylmässä ja tuulisessa säässä. Tällä kertaa oli ehkä muutoinkin hyvä jäädä kotiin lepäämään.

                                                 

                                           


Kuuden viikon kisareissuni päättyi siis reilu viikko sitten Jizerskan kisaan. Kisa on maastollisesti yksi mieluisimpia kisoja minulle, sen sisältämien nousujen vuoksi. Odotin siis kisaa innolla ja se on tietysti aina hyvä merkki. Lisäksi tällä kertaa kisa päättyi 4.sijaan, mikä on minulle tähänastisista Visma Ski Classics-kisoista paras sijoitukseni. Kisalla sain todistettua itselleni sen, että harjoituskaudella olemme tehneet oikeita asioita ja myös sen, minkä tiesin jo joulukuun treeneissä, vauhtia riittää kunhan sen saa ulosmitattua. Lisäksi kisa toi uskoa siihen, että nämä kovat tytöt ovat voitettavissa ja minä pystyn siihen.

Tiimini kanssa saavuimme Tsekkeihin ja Bedrichoviin torstai-iltana, pitkän ja tylsän ajomatkan päätteeksi. Ennen ajomatkaa tein vielä viimeisen kevyen treenin Italian Padolassa ja söin kevyen lounaan. Kevyen siksi, että jostain kumman syystä isäntäperheeni halusi juuri sinä päivänä salaattipainotteisen lounaan. Onneksi olin edellispäivänä varautunut ajomatkaan ostamalla paikallisesta ruokakaupasta repullisen evästä mukaani. On huomattavan paljon helpompi matkustaa vatsa täynnä kuin energiavajeessa.

Kisaa edeltävät päivät tiimini kanssa vietimme reittiin ja olosuhteisiin tutustuessa. Suksien testaamisen jätin lauantaille ja tarkoin yritin seurailla sääennustuksien muuttumista ja sitä, mihin sää olisi mahdollisesti muuttumassa. Ennustuksien ja oman kokemukseni perusteella valitsin suksitestiin kolme suksiparia. Jälleen kerran sain italialaisilta kysyviä katseita (tällä kertaa suksien vähyydestä), mutta olen niihin jo tottunut. Useimmiten totean pojille, että turha testata koko pakkaa - helpottaa, kun tuntee omat suksensa. Testissä minulla oli tällä kertaa ainoastaan Rossarin perinteisen profiilin tasatyöntösuksia. Testissä testasin lähinnä profiilit 02/03, 03 ja 03-loiva. Näistä testin paras oli 03-loivan profiilin suksi V8T7-kuviolla, joka oli paria viikkoa aikaisemmin hiottu Jarkko Hokkasen toimesta. Italialaisten kanssa jouduin hieman käymään sanallista kädenvääntöä siitä, voisinko hiihtää kyseisellä suksella (pojat eivät aiemmin olleet nähneet koko suksea), koska kuvio oli heille outo ja suksen hionta oli uusi. Itse kyllä tiesin, että suksea oli voideltu riittävästi.


                                        


Jizerskassa naisten lähtö on 15minuuttia ennen miesten eliitin lähtöä. Naisryhmä säntäsi kisaan vauhdikkaasti, joten eroja naisten välillä alkoi muodostua välittömästi. Ensimmäiset neljä kilometria kisassa sujui osaltani huonosti, pidin hieman liikaa kiirettä ja kiireestä johtuen tekniikkani ei ollut riittävän tehokas. Tässä vaiheessa jäin kärjen peesistä. Kärkiryhmässä oli kisan alussa neljä tyttöä, mutta tämäkin ryhmä hajosi Britta Johansson Nordgrenin ja Katerina Smutnan pitäessä vauhtia kärjessä. Ensimmäinen ylämäki Jizerskassa on noin 10,5 kilometrin mittainen ja tuon nousun aikana huomasin eräässä vaiheessa lähestyväni Silje Øyre Slindiä ja Sara Lindborgia. Tytöt tavoitinkin hieman myöhemmin ja jäin heidän kanssaan hiihtämään vetovuorojen vaihdellessa.

Kisan aikana hiihtoni tuntui kevyeltä eikä minulla ollut vaikeuksia hiihtää tyttöjen vauhtia. Sara Lindborgin nykäistessä eroa minuun ja Siljeen mietin hetken peesiin lähtemistä, mutta jostain syystä en tarttunut tilaisuuteen - tyhmä minä. En ollut tuossa hetkessä erityisemmin väsynyt, joten tilaisuuteen olisi kannattanut lähteä. Mutta turha jossitella. Ensi kerralla sitten. 

Tällä hetkellä pakkailen jo pikku hiljaa kamojani Vasaloppetia varten. Kyseessä tulee olemaan neljäs kertani Vasaloppetissa ja suorani näyttää seuraavalta: 13. (2015), 11. (2016) ja 7. (2017). Luvassa on kylmää keliä ja mahdollisesti tuulella höystettynä eli ei mikään lempikelini. Kisan suhteen toistaisesti suurin huolenaiheeni on, kuinka pidän varpaani lämpimänä kisan aikana. Perinteistä hiihtäessä tämä ei ole ongelma, mutta tasatyönnössä pakkanen puree varpaisiin tavallista napakammin. Pitänee pakata mukaan mononsuojat ja paksut villasukat, onneksi monoissani on tilaa paksummillekin sukille.

Vasaloppet käydään siis kuluvan viikon sunnuntaina. Mukana on varmasti paljon suomalaisia, joten TV:n äärellä kannattaa kannustaa ja katsoa, jos ruudussa vilahtaisi tuttujakin.

T. Heli