1.1.2018

Uuteen vuoteen 2018

Livignon tapahtuman eli La Sgambedan jälkeen olen joutunut vastailemaan niin kisoissa kuin kisojen ulkopuolellakin kyselyihin siitä, mitä minulle oikein tapahtui.... Lapin Kansa kirjoitti hieman tapahtumasta lehteensä pari päivää sitten Posion Kaamoshiihtojen yhteydessä. Voit lukea jutun tästä. Tapahtuman, eli pyörtymiseni, syy kesken kisan on jäänyt arvoitukseksi. Useista tutkimuksista huolimatta mitään selittävää syytä ei löytynyt, mikä toisaalta on myös helpottava tieto. Ei siis myöskään ole löytynyt mitään, minkä vuoksi minun tai läheisteni pitäisi olla tapahtumasta huolestuneita. Voin siis huoletta jättää asian taakseni ja keskittyä tulevaan.




Joulukuu on osaltani mennyt muutamaa kisaa huolimatta treenaamisen ja suksien testaamisen merkeissä. Visma Ski Classics - sarjan kovin kisarutistus alkaa tammikuun puolessa välissä ja sen jälkeen kisoja riittää. On siis ollut myös tärkeää levätä ja nauttia kotona olemisesta. Edessä on useamman viikon reissu poissa kotoa Posiolta.

Ennen matkani alkua tarkoituksenani on käydä kisaamassa Ruotsin Piteåssa  yksi Skandinavia cupin osakilpailu. Skandinavia cupin kisan jälkeen aloitan matkani kohti Italiaa. Viime vuonna vietin tammikuun suurimmaksi osaksi Val di Fiemmen Panchiassa, mutta tällä kertaa majoituskeskittymäni tulee olemaan 200 metriä korkeammalla, Padolassa lähellä Toblachia. Padola sijaitsee 1200 metrin korkeudessa. Paikka on minulle entuudestaan tuttu, koska kesän 2017 alussa  leireilin siellä kahden viikon ajan de Zoltien perheen luona. Paikan muutoksen otan innolla vastaan, koska viime vuonna en Panchiassa viihtynyt kovinkaan hyvin sen syrjäisän sijainnin vuoksi. 


Kuva viime kesän Padolan leiriltä. Minä ja Zeus.

Pakkaaminen pitkälle reissulle tuntuu hankalalta. Tiedän tarvitsevani suksia matkaan todella paljon. Mennessä suksien määrä ei ole kovinkaan suuri ongelma, mutta takaisin tullessa se voi olla. Usean matkalaukun ja suksipussin kanssa seikkailu isoilla lentokentillä on oma, hikinen seikkailunsa. Varsinkin jos takaisin tulessa joutuu majoittumaan lentokenttähotellissa, jonka lentokenttäkuljetus tapahtuu bussilla. Viime vuoden seikkailut ovat vielä hyvässä muistissa ja odotan niitä kauhunsekaisin tuntein.

Mutta tietysti on luvassa myös hyvääkin. Tiimin ihmisistä on tullut myös hyviä ystäviä. Jokainen päivä on myös mahdollisuus oppia uutta niin kielen kuin kulttuurinkin osalta. Jatkuvaa kielikylpyä. 


Menestyksekästä uutta vuotta 2018

t. Heli


Team Trentino Robinson Trainer, osa tiimini jäsenistä puuttuu kuvasta.


Terttu Lappi oli viimeksi seuranani Livignossa.