22.1.2018

Raporttia Sveitsin La Diagonelasta

La Diagonelasta palasin takaisin Italian Padolaan lähes heti kisan jälkeen lauantaina. Tällä hetkellä on menossa palauttelu 65 kilometrin koitoksesta kevyen liikkumisen merkeissä. Lepääminen ja palauttelu on aina tuntunut minulle vaikealta, mutta maltan tehdä sen etenkin kun tiedän elimistön tarvitsevan sitä palautumiseen. Tärkein työ on kuitenkin jo tehty kesän, syksyn ja alkutalven aikana.

Kisa käytiin viileässä pakkasilmassa ja nahkeassa kelissä. Kisaladut oli kisaa varten kunnostettu kisaa edeltävänä yönä, mutta yöllä satanut parin sentin pakkaslumikerros varmisti sen, ettei tiedossa ollut nopeaa keliä. Oman haasteensa kisaan tietysti toi myös 1800 metrin korkeus, mutta onneksi kuluneen treenikauden aikana olen sen verran paljon treenannut ja oleskellut korkealla, että sopeutumiseni ohueen ilmaan käy suhteellisen helposti. Tällä kertaa muutin energiatankkaustani viimeviikkoisesta. En tankannut samoilla juomilla enkä lähellekään yhtä paljon. Join hieman laimeaa hiilihydraattipitoista juomaa, mutta pääasiassa hiilihydraattitankkaus tapahtui pastatankkauksena, mikä tietysti italialaisseurassa käy helposti.

Suksitestauksen teimme perjantaina, kisaa edeltävänä päivänä useassa eri kohdassa reittiä. Tiimini kanssa suksitestaus on aina oma operaationsa ja jo viime vuonna opin valmistautumaan testaukseen huolella - pakkaamalla eväät mukaan. Testaaminen ei itsessään ole rankkaa, mutta usein poikien kanssa se saattaa kestää. Tällä kertaa testaamiseen meni hieman alle neljä tuntia. Pojat olivat suksilla lähes koko tuon ajan, mutta itse pyrin aina yhden paikan testin päädyttyä vetäytymään auton lämpöön. Ei ole järkeä kuluttaa kaikkea energiaansa ennen kisaa. Totaalista hiihtoaikaa sisältäen latuun tutustumista tuli vain 1,5 tuntia. Lisähuomautuksena totean vielä, että minun lopettaessa testini pojat jatkoivat omia testejään vielä puolen tunnin ajan. Tuolloin lämpötila oli jo lähellä nollaa, eikä se enää vastannut kisapäivälle luvattua keliä.

Omassa suksitestissäni pyrin huomioimaan myös kisan aikana tulevat olosuhteet. Kuten edellä sanoin, kisan aikana pakkasmittari näytti melko viileää ilmaa. Startissa pakkanen vaihteli -15 ja -17 asteen välillä. Mukanani on täällä myös omat testikennot, joita tarvittaessa voin hyödyntää. Perjantain testissä kolme suksiparia erottui muista testattavista. Noista kolmesta parista suljin yhden pois isomman pohjakuvion ja erilaisen profiilin ansiosta. Jäljelle jäi perinteisen 02/03-profiilin tasatyöntösuksi ja 02/05-profiilin luistelusuksi. Alamäkitestissä luistelusuksi oli hieman herkempi ja hitusen ehkä liukkaampi. La Diagonelan reitti sisältää kuitenkin paljon tasaisen reitin tasatyöntöä sekä muutamia teräviä nousuja ja pari haarajuoksunousua. Ylämäkeen työntäminen ja haarajuoksu käy helpommin matalammalla suksella eikä matala suksi haarajuoksussa ole yhtä herkkä liukumaan (jolloin diskaamisen vaara pienenee). Lisäksi matalampi profiili on pitkässä matkassa jaloille ystävällisempi, se ei rasita etureisiä läheskään niin paljon kuin luistelusuksella pukkaaminen. Näin ollen kisaan valitsin Rossignolin perinteisen 02/03-profiilin tasatyöntösuksen eli perinteisen suksen jonka pohja on luistoaluetta, ilman karhennuksia. Pohjakuviona suksessani oli RZ0.

Kisan aikaisen juomahuollo juomat valmistin tällä kertaa itse, aiemmin totutulla tavalla. Tällä kertaa vatsa ei oireillut ja juomat imeytyivät. Melko pitkän keskustelun ja hyvät perustelut sai tehdä saadakseen haluamansa läpi, mutta kaikki oli myös sen arvoista. Ensi kerralla voin luottaa siihen, että kaikki toimii kuten pitääkin - ilman kompromisseja. Tällä on myös iso merkitys tulevien kisojen kulkuun. Jatkossa voin huoletta uskaltaa tehdä rohkeampia kisanaikaisia ratkaisuja ja luottaa siihen, että saan sen energian mitä tarvitsen ja olen suunnitellut.

Kisa naisporukalla lähti alun paikkojen hakemisen jälkeen liikkeelle verkkaisesti. Porukka pysyi tiiviisti kasassa, mikä tietysti tiesi pientä välineiden kolistelua. Santanderin Marthe Bjørnsgaard kaatoi alkukilometreillä paikkaa hakiessaan Team Synfjellin Berthe Annette Svenkerudin, mutta näiltä ei massalähdöissä voi aina valitettavasti välttyä. Itse pyrin pysymään hyvissä asetelmissa nimenomaan välttääkseni turhia kontakteja. 

Suuri naisporukka alkoi harvenemaan vasta ensimmäisen sprinttimaalin lähestyessä, noin 12 kilometrin kohdalla, vain tiivistyäkseen osin jälleen ennen St. Moritzin kovaa nousua. Ennen nousuosuutta Laila Kveli puikkasi nopeasti varikolle suksenvaihtoon, mikä on sallittua vain jos sukset rikkoutuvat, mutta en osaa sanoa mitä oli taustalla. Joka tapauksessa kärki karkasi ja porukka alkoi harvenemaan reilummin juuri tuossa St. Morizin nousussa. Kärjen kiskaisuun en kyennyt tai uskaltanut vastata vaan jäin hiihtämään Santanderin Bjørnsgaardin kanssa. Bjørnsgaard oli liikkeellä pidoilla ja yhdessä hiihtäminen oli tämän vuoksi hieman vaikeaa. Ylämäkiä hän ei tuossa hiihtänyt minua lujempaakaan, välillä tuntui jopa olevan tiellä kantojen nostelujen vuoksi. Tätä kissa-hiiri-leikkiä jatkuikin sitten lähes koko kisan loppuun saakka. Kyseisellä ylämäkiosuudella Bjørnsgaardista ja minusta tippui Russian Marathon Teamin Viktoria Melina. Viktoria tavoitti meidän kuitenkin myöhemmin liukkailla suksillaan alamäkivoittoisen osuuden loputtua, jolloin naisletkassamme oli kolme hiihtäjää jotka olivat tuolloin sijoilla 7.-9.

Pontresinan tietämiltä alkoi ilmeisesti energioiden säästämistaistelu. Yritin tytöille ehdottaa yhteistyötä, mutta he olisivat halunneet lähinnä peesailla. Olin jo aiemmin vetänyt pitkän pätkän, joten päätin ns. ”laittaa liinat kiinni”, koska pitkällä tasaisella osuudella ja pakkaskelillä peesaamisen merkitys suurenee. Tämä osin johti siihen, että tehot tippuivat hiihdossa todella paljon. Melkein hävettää katsoa kisan sykekäyrää, sykkeen ollessa tästä syystä pitkään pk-tasolla. Myös tästä syystä ero kärkeen eli Britta Johansson Nordgreeniin kasvoi niin suuresti. Energiaa ja voimaa minulla olisi ollut, mutta noissa olosuhteissa yksin karkaaminen olisi ollut vaikeaa. Jälkiviisaana minun olisi kannattanut sitä kyllä yrittää, vaikka riskillä. Olin kuitenkin jo kisan aikana huomannut, ihan kisan alkumetreistä alkaen, etten saanut suksistani juurikaan apuja. Jäin jokaisessa pienimmässäkin laskussa. Syynä tähän oli joukkueemme voitelun epäonnistuminen. Sama vika oli myös tiimimme pojilla. Viktorialla puolestaan oli minua huomattavasti liukkaampi suksi. Niinpä karkaaminen yksin olisi ollut hankalaa.

Kuten aiemmin kerroin, Bjørnsgaard oli liikkeellä pidoilla. La Diagonelan loppu on nousuvoittoista, joten hän pääsi nousuissa karkaamaan. Lisäksi kun en pidottomalla suksellani saanut alamäestä hyötyä, minun oli tyydyttävä tilanteeseen. Periksi en tosin antanut, vaan jatkoin taistelua. Lopussa voi sattua mitä tahansa. Taistelu Viktoria Melinan kanssa kääntyi minun hyväkseni. Karkasin Viktorialta ylämäessä, 5 kilometriä ennen maalia. Eroa maaliin tullessa oli tullut jo 2.24 min.

Kisan yhteenvetoa: 

  • positiivisena asiana on juottojen toiminen ja alun kisan käsien kramppien loppuminen
  • ehjä kisasuoritus, ilman suurempia ongelmia
  • jatkossa toiveena onnistunut voitelu
  • enemmän uskallusta ja luottoa omaan tekemiseen
  • parempaa teknistä suoritusta kuin Kaiserissa
  • sijoitus ja suoritus ei tyydytä
  • kovien treenien perusteella mahdollisuuksia kovempaankin vauhtiin
  • tasaisilla osuuksilla Onewayn lyhempi sauva toimi hyvin
  • 1800m korkeus ei aiheuttanut ongelmia
  • Maanantaina 22.1. palautumisarvot hyvät eli palautuminen alkanut normaalisti

Näillä mietteillä. Seuraava kisa käydään Italian Val di Fiemmen ja Val di Fassan laaksossa sunnuntaina 28.1.2018.

Mukavaa viikkoa.