12.1.2018

Kuuden viikon pastakuuri

Joululoma Suomessa on jo eräät päivät sitten lusittu. Loppiaisen maissa suuntasin lyhyelle kisareissulle Ruotsin Skandinavia cupiin kisaamaan hyvää valmistavaa harjoitusta Keski-Euroopan ja Visma Ski Classics-kisan kovaa turneeta ajatellen. Ruotsista käteen jäi 20km:n kisasta kohtuulliset 10 kilometriä, jonka jälkeen energiatasot laskivat yllättäen. Mutta maaliin kuitenkin kairasin itseni, vaikkakaan en kaikkea antaneena. Näin jälkiviisaana hieman kipeällä ja löysällä vatsalla kisaaminen ei ehkä ollut se paras ratkaisu. Joululomalta kuitenkin päällimmäisenä mieleen jäi hyvät, onnistuneet tasuritehot ja ennenkaikkea tasurin sykemaksimiennätys. Lisäksi Posion Kaamoshiihdoissa sain tehtyä hyvän kisa, joten Ruotsin kisassa tapahtunut epäonnistuminen ei mieltä paljon paina. Joskus onnistuu ja joskus ei, tärkeintä on hakea hyvää mieltä ja varmuutta onnistuneista harjoituksista ja kisoista.

Skandinavia cupin jälkeen tein nopean siirtymisen Rovaniemen lentokentälle suuren tavaramääräni kanssa. Saavuin Keski-Eurooppaan varhain maanantaiaamuna (8.1.), lyhen Vantaalla vietetyn yön jälkeen. Neljän tunnin yöunista lentokenttähotellissa ei paljon apua ollut, mutta sainpahan silmiäni hieman ummistettua. (Lentokentän unimunat olen kesällä jo kokeillut, enkä niihin rahojani enää tuhlaa. Vastaavanlaiset unet voin nukkua vaikka lentokentän sohvalla. ) Tällä kertaa edessä on hieman pidempi kisaturnee, joka kestänee kuusi viikkoa. Pidän itselläni mahdollisuuden piipahtaa Suomessa helmikuun alussa, mutta teemana on nyt nimenomaan matkustuksen minimoiminen eikä lyhyt kotivisiitti tätä suunnitelmaa tukisi. Toivottavasti Esa pääsee jonkun kisan kisaamaan samoissa maisemissa, niin näkeminen ei jäisi pelkästään kuviin ja Facetime-puheluihin.

Vaikka tämänkertainen kisareissu on pitkä, se ei sisällä pelkästään siirtymistä kisapaikasta toiseen. Niin sanottu majoituskeskittymäni, josta Visman eri kisoihin matkustan, sijaitsee Italian Padolassa, 25-28km:n päässä Toblachista. Padolassa, samoin kuin viime kesänä, majoitun jälleen kerran De Zoltien perheessä. Ratkaisu on varmasti paras mahdollinen jos ajattelee suksien huoltoa, ruokaa, hyvää seuraa ja ennenkaikkea henkistä hyvinvointia. Yksin oleminen on toisinaan mukavaa, mutta kuusi viikkoa on sen verran pitkä aika etten halua kokea hotellikuolemaa ja tämän tiimini oli halunnut ratkaisussaan huomioida. Padola sijaitsee 1200 metrin korkeudessa ja mikä parasta, ladut lähtevät suoraan De Zoltien pihasta ja punttisali löytyy perheellä ihan omasta takaa. Lisäksi perhe on minulle ennestään tuttu - minua pidetään heillä lähes perheen jäsenenä. Tosin suomalaista ruokaa on turha uneksia, tähän varauduin ennen reissua pakkaamalla reppuuni reilusti suomalaista puuroa ja siemennäkkileipää.

Huomenna on edessä kisaturneeni ensimmäinen kisa, Itävallan Seefeldin Kaiser Maximilliam Lauf. Matkaa kisalla on 60km rankahkossa maastossa. Reitin suurimmat ylämäet ja vauhdikkaimmat alamäet ovat löytyvät reitin alusta ja lopusta, muutoin kisareitti on loivaa ylä- ja alamäkeä paikallisilla pelloilla. Lumen koostumus reitillä vaihtelee reitin eri kohdissa. Maalin ja lähdön tietämillä, yhteensä noin 10km matkalla, tykkilumeen on sekoittunut luonnonlunta - muutoin reitti on kokonaisuudessaan hienorakenteisempaa luonnonlunta. Tänään testasin kisaa ajatellen niin pidollisia suksia kuin tasatyöntö- ja luistelusuksia. Valinta ei ollut ihan helppo, mutta päädyin valinnassani Rossignolin 05/02-profiilin luistelusukseen. Huomiseksi keliksi on luvattu pientä pakkasta, joka vaihtelee aamun -8 asteesta keskipäivän -2 asteeseen. Huomattavaa on kuitenkin, että aurinko hieman lämmittää ladun pintaa, minkä se teki tänäkin päivänä. Sukseni 05/02-profiili on kylmän kelin profiili, mutta korkealla kisattaessa ei voi yksin tuijottaa pakkasmittaria ja profiilia. On myös huomioitava korkeuden vaikutus lumen rakenteeseen sekä lumen kosteusprosentti.

Kisaraporttia tulossa sitten kisan jälkeen.

Heli