27.11.2017

Ajatelmia ja hajatelmia Livignosta ja Pontresinasta, Visma Ski Classics - kauden avauksesta

Joka syys- ja alkutalven aikana se yllättää, vaikka kyllähän siihen parhaansa mukaan valmistautuu - kisakausi nimittäin. Toisaalta kisakauden alkua odottaa innolla, toisaalta taas jännityksensekaisin tunnelmin, perhosia vatsanpohjassa lennellen. Tämäkään syksy ei muuttanut jännitystä vatsanpohjassa helpommaksi. Kun halu kehittyä on kova, on myös into kisaamaan kova - halu mitata oma kuntonsa ja kehityksensä. Ja mikä parasta - nautin jokaisesta hetkestä.

Suomessa kisakausi käynnistyi osaltani jo viikkoja sitten. Syksyn menimme harjoituksellisesti treenimoodilla, joten kisat toimivat minulla hyvinä ja aukaisevina harjoituksina. Ensimmäisten kisojen aikana tiesin ettei suorituskykyni vielä ollut siinä vaiheessa kuin aikaisempina vuosina, mutta miksi olisikaan - Visma Ski Classics -sarja käynnistyisi todenteolla vasta tammikuussa. Mutta hieman kotimaan kisoihin: kisakauden aukaisin perinteisesti Oloksen ensilumen kisoilla osallistumalla 5km perinteisellä ja 10km vapaalla käytäviin matkoihin. Oloksella lunta oli viime vuosiin verrattuna harvinaisen paljon, jopa siinä määrin että tunturin ympäryslatu oli hyvässä hiihtokunnossa. Tämä mahdollisti urheilijoille hyvät verryttelymahdollisuudet, mihin ensilumen kisoissa ei aina olla totuttu. Omissa kisasuorituksissani oli havaittavissa muillekin hiihtäjille tuttuja alkukauden ongelmia, joskus vain sopivan alkuvauhdin löytäminen on haastavaa ja hankalaa. Oloksella aloitin vuoropäivin liian hitaasti ja liian nopeasti. Lauantaina starttasin kisaan hieman liian reippaasti vain tajutakseni Tuulimyllyn nousussa etten suksieni pohjaan ollut pyytänyt riittävästi pitoja. Sunnuntaina puolestaan taisin ottaa alun liiankin hitaasti, koska taisin hävitä suurimman osan kärkeen jo heti ensimmäisen kahden kilometrin aikana. Harmittavaa, mutta minkäs teet. Vapaan kisan jälkeen vitsailinkin sopivan alkuvauhdin löytyvän seuraavassa kisassa joka olisi Rovaniemen Suomen cup.



Oloksen kisojen jälkeen jäin Levin lumille treenaamaan muutamaksi päiväksi ja nauttimaan hyvistä keli- ja lumiolosuhteista. Ennen Rovaniemeä kotona lähinnä vain lepäsin ja purin kertynyttä pyykkivuorta. Tosin kävin torstaina ennen kisoja testaamassa Rukan maailmancup-ladut kovan tehoharjoituksen merkeissä. Rovaniemellä alkuvauhtikin sitten löytyi kelvollisella lopputuloksella eli 10. sijalla. Hiihtoon jäi parantamisen varaa, mutta tekemisessä oli paljon positiivisia merkkejä siitä, että harjoituskauden aikana olemme tehneet oikeita asioita.

Rovaniemen kisat jäivät osaltani vain yksipäiväiseksi. Kisan jälkeen minun oli melko kiireisellä aikataululla siirryttävä lentokentälle ja aloitettava matka kohti Italian Livignoa ja Visma Ski Classics- kauden aloitusosakilpailua. Ennen ensimmäistä osakilpailua minun olisi vain totutelta korkeaan ilmanalaan (1800m). Tällä kertaa se tosin kävi helposti. Kesän ja syksyn aikana korkealla käydyt leirit helpottivat sopeutumistani todella paljon. 

Reissuun en suinkaan lähtenyt yksin, vaikka osa ehkä Kiilopäähiihdon tuloksia katsellessaan voi niin luulla nähdessään Esan Kiilopäähiihdon tuloksissa. Tepa Lappi matkusti kanssani Livignoon. Tepalla oli myös tarkoitus osallistua kahteen ensimmäiseen osakilpailuun, mutta treenaamisen ohessa hän toimii täällä myös hierojanani ja fysioterapeuttinani. Näitä palveluita on kyllä treeni- ja kisareissuilla oppinut arvostamaan suuresti ja mikä parasta, kerrankin italialaistiimissä olessani lihashuoltajani puhuu muutakin kuin italiaa.

Visma Ski Classics- sarjan ensimmäinen osakilpailu Pro Team Tempo käytiin eilen Sveitsin Pontresinassa. Kisan sääntöjä voit lukea Kestävyysurheilu.fi :n sivuilta, joihin linkki löytyy TÄSTÄ. Oman joukkueeni jäsenet Mauro Brigadoi, Bruno De Bertolis ja Francesco Ferrari kisasivat hienon ja kautta ajatellen lupaavan kisan saavuttamalla takaa-ajoon minulle neljännen lähtöpaikan. Tuota neljättä sijaa lähdin sitten puolustamaan kovia naisia vastaan. Verryttelyiden suhteen Pontresinassa oli viime vuoden kaltaiset olosuhteet. Tämä tarkoitti lähinnä sitä, etteivät naiset päässeet juuri lainkaan miesten kisojen aikana ladulle tekemään hiihtoverryttelyä.



Oma kisani ei ehkä teknisesti sujunut parhaimmalla mahdollisella tavalla. Kuten videokuvista ja televisiolähetyksistä voi helposti nähdä, ylämäen tekniikka ei pelannut lainkaan. Ja mikä hassuinta, eilisen kisan kaltainen se ei ole koko harjoituskauden aikana ollut kertaakaan. Paluu perusteisiin siis. Ennen 3.12. käytävää La Sgambedaa tehtävillä harjoituksillä pyrin palauttaman tekniikan siihen, missä se koko harjoituskauden on ollut. Mutta muutoin kisasta, kisa antoi positiivisia signaaleja. Elimistö toimi ohuehkossa ilmassa hyvin ja viime kauden alkuun verrattuna kärkinaisten haastaminen oli helpompaa. Paljon on siitä huolimatta kiinni kirittävää, mutta tiedän kuntoni olevan nousussa. Tiimimme lopulliseksi tulokseksi tuli 6. sija, mihin joukkueena olemme tyytyväisiä. Se on reilusti paremmin kuin vuosi sitten.

Joitakin blogini lukijoita varmasti kiinnostaa eilinen suksivalintani. Jäisten latujen ja kurvien vuoksi valitsin alleni tämän kauden Rossareista 02/03-profiilin luistelusuksen, jossa peruskuviona on hieno hionta. Suksi toimi hienosti, eikä jossitteluun luiston suhteen jäänyt varaa.

Ensi viikolla blogissa lisää kuulumisia La Sgambedasta

Heli