28.5.2017

Mitäs sitä tulikaan tehtyä???

Hiihtokausi 2016-2017 on pyörähtänyt vaivihkaa harjoituskaudeksi 2017-2018. Pohjoisessa hiihtokelit jatkunevat vielä viikon verran, mikä kuulostaa etelässä asuvista varmasti uskomattomalta. Kesä tuntuu vielä kaukaiselta ajatukselta ja uintikeleistä saa vain uneksia. Pelkkä ulos katsominen riittää palauttamaan kesäiset ajatuksen takaisin pitkittyneeseen kevääseen. Tälläkin hetkellä säiden haltija on päättänyt kirkastaa Koillismaan maisemia hentoisella lumisateella. Vallitsevista hiihtokeleistä olen nauttinut ja myös kärsinyt. Nautintoa on hiihdellä rapsakan kevätauringon alla kilometrien kertyessä kuin itsessään, mutta kevään pitkittyessä tämän kolikon toinen puoli ei ihan niin nautittava olekaan: märkää kevätloskaa, juoksualustana vain asfalttia... Toisaalta kevään treenit olen mennyt vain sen mukaan, mitä keho ja mieli on tahtonut tehdä. Ja pehmeämpi juoksualustakin löytyi kuntosalin juoksumatolla, joka ei muuten kovin helposti ollutkaan kesytettävissä. 






Viime kauteen mennessä asetin itselleni tavoitteeksi olla kahdeksan joukossa Visma Ski Classics- maratonmatkojen sarjassa, vaikka kauden alkaessa minulla ei täysin ollutkaan varmuutta siitä, mitä odottaa. Tavoitteeni asetin edellisten vuosien tuloksia tutkimalla ja omia vahvuuksia (ja toki heikkouksiakin) puntaroimalla. Jo tammikuun tulosten perusteella uskalsin odottaa parempaa loppusijoitusta. Parhaimmillani sarjassa olin 5., mutta saavuttamaani lopulliseen 6.sijaan olen tyytyväinen. Lisäksi 24 kuukauden rankingissa kauden päättyessä olin 11., mikä on hyvä suoritus verrattaen siihen, että suurimmalla osalla kisakuukausia sarjassa oli jopa kaksi kertaa enemmän kuin minulla. 


Kuva: Visma Ski Classics/ Ylläs-Levi / Magnus Östh


Visma Ski Classics-kausi (VSC) sisälsi paljon onnistumisia ja valitettavasti myös epäonnea ja epäonnistumisia. Kaikesta olen pyrkinyt oppimaan. Joskus pienet asiat ratkaisevat. VSC-sarjan viimeinen kisa käytiin Ylläksen ja Levin mahtavissa olosuhteissa. Tarkoitukseni oli jatkaa kisakautta vielä viimeisen osakilpailun jälkeen Lapin kevätkisoissa, mutta kaatuminen ja lievä loukkaantuminen sen seurauksena päätti kisakauteni hieman ennakkoon. Näin ollen ylimenokauteni harjoituskausien välillä muodostui normaalia pidemmäksi. Mutta tulevaisuutta ajatellen tärkeää on, että käsi ja kylki ovat nyt siinä kunnossa kuin niiden pitääkin olla kestääkseen treenit. 


Ylimenokaudella ehdin myös lomailla. Kuvassa tunnelmia ihanasta Italian Venetsiasta.


Suomen mestaruuskisoista parhaimmaksi sijoituksekseni jäi 7. sija Keuruun perinteisen 10 kilometrilta. Lisäksi onnistuin saamaan muitakin hyviä suorituksia, kuten Kontiolahden SM-kisojen 11.sija 15km perinteisellä ja Keuruun pariviesti. VSC- kisat vaikuttivat osaltaan siihen, että oma kisakalenterini ei antanut mahdollisuutta olla kaikissa SM-starteissa paikalla. Ensi vuoden kotimainen kisakalenteri on ainakin toistaisesti avoin, mutta alustavasti näyttäisi siltä, että kisakalenterissa on sijaa myös joillekin kotimaan kisoihin. Mutta missä määrin, se selvinnee kotimaisen kisakalenterin valmistuttua.


Kuva: Visma Ski Classics / Magnus Östh


Rivien välistä voi siis lukea, että seuraava kauteni muodostuu Visma Ski Classics:in ympärille. Ja tarkoitus on satsata siihen aiempaa enemmän. Mahdollisuuksien mukaan minut nähdään myös kotimaan kisoissa, mutta pyrin jättämään matkustamiset minimiin eli läheskään kaikista VSC- kisoista en tulevanakaan kautena matkusta takaisin Suomeen. 

Tiimistä olen paljon saanut kyselyitä eli siitä, olenko ensi vuonna samassa vai eri joukkueessa. Valitettavasti tämän kortin joudun toistaisesti pitämään vielä piilossa. Tiimi minulla on, se on varmaa, mutta toistaisesti en vielä julkista sitä. Kannattaa käydä aika ajoin kurkistamassa tänne blogiini, josko tänne jotain lähiaikoina kirjoittelisin asian tiimoilta. Samoin lähiaikoina tulen blogiini kirjoittamaan hieman muuttuneista valmennuskuvioista. Kannattaa siis näin kevään ja kesän aikana lukea kuulumisiani.



Posion kevät"hangilta" 

Heli

Kuva Posion Karitunturilta. Kuva on noin kaksi viikkoa vanha.