30.3.2017

Årefjällsloppet

Norjan Birkebeinerrennetistä, tai tarkemmin sanottuna Renasta, matka jatkui kohti Ruotsia ja Vålådalenia. Vålådalen on paikka, josta Årefjällsloppet kulkisi myöhemmin viikolla. Pienen tunturikylän miljöö oli viihtyisän oloinen ja lisäksi ladut ja kuntosalit olivat lyhyen kävelymatkan sisällä. Vålådalenissa majoituin vaellushotellin huoneessa eli en majoittunut joukkueeni kanssa samassa mökissä kuin alunperin oli tarkoitus. Syynä tähän oli mökin sisäilma, joka sai ääneni katoamaan vajaan puolen tunnin oleskelun jälkeen. Majoituksen tarjoaja oli todella ystävällinen ja tarjosi minulle oman huoneen ilman erillistä veloitusta, mihin olin todella tyytyväinen. Mökin sisäilma oli aiemmin tutkittu eikä sieltä mitään ole tutkimuksissa löytynyt, mutta minulle kerrottiin herkimpien reagoivan. Mihin sitten reagoin, jäi mysteeriksi, mutta homeeseen reagoin yleensä herkästi.






Etukäteistiedon mukaan tiesin Årefjällsloppetin olevan raskas. Tiedossa olisi reilusti nousua sekä tuiskua ja tuiverrusta. Alla hieman reittiprofiilia ja latukarttaa.







Mutta sitten kisaan. Årefjällsloppetissa oli säidenhaltija päättänyt luoda haastavat olosuhteet tuulen ja lumisateen suhteen. Edellisen päivän joukkueenjohtajien kokouksessa puhuttiin jopa kisareitin muutoksesta, jolloin kisa olisi käyty Vålådalenissa, lähtöpaikan tuntumassa.  Olosuhteet loppujen lopuksi vaikuttivat vain siihen, että kisa lyhennettiin alkuperäisestä 55 kilometristä 50 kilometriin.

Sääennustusten lupaillessa hankalaa säätä pakkasin perinteisen sukset takaisin suksipussiin ja tein päätöksen edetä tasatyönnöllä, vaikka itse rata perinteistä olisi suosinutkin. Rata oli rankka jyrkkine nousuineen ja aika ajoin latu-ura oli todella epätasainen. Oman hankaluutensa kisaan hiihtäjille toi myös latu-uran pehmeys jolloin sauvat upposivat todella syvälle lumeen huolimatta isoista sommista.

Hieman jännitystä omaan kisaani sään lisäksi teki myös se, että juuri kisassa olevan kelin sukset katkesivat kuljetuksessa Norjasta Ruotsiin. Tapauksen johdosta kisasin kisan nollakelin suksen sijasta kuivemman kelin suksella. Ihan optimaalisinta suksea ei siis ollut kisaan valita, mutta kisassa suksi toimi kuitenkin olosuhteisiin nähden hyvin. Kisassa allani oli Rossignolin 02/03-profiilin luistelusuksi.

Startissa en uskaltanut lähteä ylivauhtiseen alkuvauhtiin ja totesin Emilia Lindstedin ja Sara Lindborin vauhdin minulle sopivaksi. Alun jälkeen saavutettuani johtoryhmän noin 10 kilometrin kohdalla pysyin kärjen mukana helposti. Meno oli aika ajoin ryhmässä vauhdin suhteen nykivää; vuoroin todella hiljaista menoa ja vuoroin vauhdikkaampaa hiihtoa, jolla ryhmää pyrittiin rikkomaan. Pysyin pääjoukossa 30 kilometriin saakka, jonka jälkeen Team Serneken Sara Lindborgin kanssa kävimme taistelua 9. sijasta. Taistelu päättyi kuitenkin Saran hyväksi. Pahimmillaan olin Sarasta jäljessä ehkä 40 sekuntia, mutta viimeisillä kilometreillä supistin eron 8 sekuntiin. Lopulliseksi sijoituksekseni tuli siis 10.sija ja kärkeen eroa jäi noin 5 minuuttia. 

Kisan jälkeen jatkoin pohdiskelua, jota olin jo tehnyt Birkebeinerretin jälkeen; kisaisinko Visma Ski Classicsin seuraavassa kisassa Reistadsløppetissa vai Suomenmestaruuskisoissa Kontiolahdella. Seuralleni Oulun Hiihtoseuralle ja valmentajalleni Veikko Anttoselle olin aiemmin viikolla ilmoittanut tulostani Kontiolahdelle, mutta Visma Ski Classics 24kk- rankingin 10.sija olisi vain 19 pisteen päässä. Puntaroin ja mietin, eikä ratkaisu ollut helppo. Tämän vuoden tuloslistassa pysyisin 6.sijalla vaikka jättäisin kisan välistä eli siihen ratkaisuni ei vaikuttaisi. 

Tällä hetkellä istun autossa ja tasatyöntösukset on jätetty kotiin. Päätös on tehty. 
Nähdään Kontiolahdella.


Vitostieltä kirjoittelee

Heli