3.2.2017

Marcialonga 2017


Viime viikolla kisattiin Visma Ski Classicin 6. osalkilpailu Marcialonga Italian Trentinossa, Val di Fiemmessä. Alkuperäinen Marcialongan reitti on 70 kilometrin mittainen, mutta luonnonlumen puuttumisen ja paikallisten vesivarantojen vähyyden vuoksi latua ei voitu tehdä täysimittaiseksi, joten reitti jouduttiin lyhentämään 57 kilometriin. Reitin lyhentäminen tarkoitti kisan kannalta sitä, että tiedossa olisi nopeavauhtinen kisa. Poissuljettu rataosuus olisi sisältänyt pitkän, tosin loivahkon alkunousun, joten kisan luonne rataprofiilin muuttuessa olisi toisenlainen kuin alkuperäistä latua hiihdettäessä.




Viimeisen kuukauden aikana Italiassa viettämäni aika on kulunut pääosin juuri Val di Fiemmessä, joten Marcialongan latu, ainakin osin, oli minulle tutuhko. Linnuntietä hotellistani ladulle oli matkaa noin 500metriä. Suksen testauksen jätin sään lämpenemisen vuoksi viimeiseen päivään, vaikka osa tiimeistä teki suksitestiä läpi edellisen viikon. Rossignolin pakastani kisaan valitsin 02/03-profiilin suksen, joka itseasiassa oli sama suksi millä hiihdin La Diagonelan.


Usein ennen Visma Ski Classics-kisoja yhtenä kysymyksenä naisilla lienee aina: "Pidoilla vai ilman?" Tällä kertaa valinta oli ehkä helpompi kuin aiemmin, olin päättänyt kisata ilman pitoja, tasatyöntäen. Tiimini esitti minulle mahdollisuutta lisätä suksiini pitoa Marcialongan kuuluisaan viimeiseen nousuun, mutta kieltäydyin kohteliaasti. Tämä kieltäytyminen tosin sai aikaan sen, että joukkuetoverini pyörittelivät silmiä päässään, mutta halusin pysyä päätökseni takana. 

Alla kuva rataprofiilista ja kisan latukartta.






Naisten eliittiryhmä starttasi kisaan viisi minuuttia ennen miesten ryhmää. Heti alusta saakka huomasi Marcialongan yhden erikoisuuden - todella kapeat kisaladut. Osin tästä syystä Marcialongan osanottajamäärää ei nykyisellään voida lisätä. Starttialueen loputtua ladut alkoivat ja loppuivat ilman järkevää logiikkaa. Itse sain huonon startin, koska eteeni sattui todella hidas lähtijä eikä ihan alussa saa latua vaihtaa. Alla kuva startista. Itselläni yllä on musta-valko-vihreä-asu ja päässä vihreä pipo.





Paremman hiihtoasetelman sain vasta ensimmäisessä pidemmässä nousussa, jolloin pystyin ohittelemaan muita naisia ja löysin sopivan etenemisryhmän.


Miehet saavuttivat meidät kisassa jossain 20-25 kilometrin välillä. Kisan järjestäjät olivat laskeneet, että ohitus tapahtuisi aikaisemmin, mutta kuten sanoin, kyseessä oli nopeatempoinen kisa. Miehet saavuttivat naiset kisan vaativammalla alamäkiosuudella. Kyseisessä kohdassa riitti mutkaa, vauhtia ja kurvia. Välillä miehet ottivat kontaktia, mutta yhtään kaatumista en nähnyt. Miehet ovat tunnetusti parempia laskijoita kuin naiset ja se näkyy laskemisen varmuutena. Miesten kanssa laskiessa ei tarvitse pelätä mitä epämääräisempiä laskulinjoja eikä edessä olevia suksia ja sauvoja.




Marcialongan loppunousulla pelotellaan usean eri hiihtäjän toimesta. Minulla ei ollut mahdollisuutta tutustua nousuun ennen kisaa, mutta voin sanoa ettei nousu mitenkään kummallinen ollut. En kokenut nousua ylitsepääsemättömän rankalta. Kirintövaaran rullanousu, jota kesäisin nousen, sisältää jyrkempää pätkää kuin tuo peloteltu loppunousu. 




Kisan aikainen energiatasapaino toimi hyvin. Kisojen väliviikot olen satsannut erityisesti palautumisen maksimointiin ja se on näyttänyt toimivan, mutta tarkkana saa olla. Varaa ei ole virheisiin.

Marcialongan kisojen päätyttyä suuntasin Esan kanssa kohti Milanoa. Edessä on reilu viikko Suomessa ja tuo aika sisältää mm. Keuruun SM-hiihdot. Katsotaan, miten käy. Visma Ski Classics-sarjassa olen tällä hetkellä 6., toivottavasti kykenen säilyttämään sijoitukseni tai jopa parantamaan sitä kauden edetessä.


Keuruun Veturipuistosta kirjoittelee

Heli