Kisaa varten valmentajani ohjeisti minut kisaamaan järkevästi ja osin jopa varoen, johtuen viikolla vallinneesta korkeasta kuumeesta ja vatsataudista. Kisa tuntui yllättävän kevyeltä. Energiatasoissa ei ollut koko kisan aikana ongelmia. Tähän toki vaikutti varmasti myös se, että La Diagonela oli ensimmäinen kisa Visma Ski Classics-sarjassa jossa juotot onnistuivat ja niitä oli oikeasti riittävästi.
Vatsatauti tosin aiheutti sen, että siinä vaiheessa kun kärkikymmenikössä meno nopeasti kasvoi, minulla ei ollut tehoja vastata. Meno ei ollut vaikeaa eikä tuntunut hankalalta, mutta tehot oikeassa kohdassa puuttuivat ja jäin kärjestä. Hiihdin tovin aikaa yksin 9.sijaa, mutta pikkuhiljaa aloin ylämäessä saavuttamaan edellä meneviä. Lopulta sain 8. hiihtäjän (Siegel Monique) kiinni. Jäin ns. kyttäämään ja peesaamaan kyseistä hiihtäjää ja näin jälkikäteen ajateltuna liian kauaksi aikaa. Voimia minulla oli hyvin. Lopulta nykäisin noin 6kilometriä ennen maalia ja jätin Siegelin noin 1,5minuutin päähän.
Hieman jäi harmittamaan lopullinen sijoitus. Mielessä käy ajoittain jossittelu siitä, jos en olisi jäänyt kyttäilemään asemiani, olisinko tavoittanut 7. sijan. Tämä on kuitenkin vain jossittelua ja ihan turhaa sellaista. Lopullinen sijoitukseni oli joka tapauksessa 8.
Seuraava kisani on Marcialonga. Sen jälkeen edessä on lyhyt pyörähdys Suomessa ja Keuruun SM-hiihdoissa. Toivottavasti ehdin hetken kotona hengähtää ennen kuin Finnair kuljettaa minut takaisin Italiaan.
Aurinkoisesta Val Di Fiemmen laaksosta kirjoittelee
Heli
