19.1.2017

Kaiser Maximilliam Lauf 2017 ja valmistautuminen La Diagonelaan

Kuten moni jo varmasti on tietoinen, joko Yle Areenan tai uutisoinnin perusteella, tänä vuonna Kaiser Maximilliam Laufissa, Itävallan Seefeldissä, olosuhteet olivat varsin haastavat. Vaikka oma valmistautumiseni selässä olleen lukon vuoksi muutti ja hankaloitti kisaan valmistautumista, ei se ollut mitään verrattuna kisan aikaiseen lumisateeseen. En muista koskaan hiihtäneeni kisaa lähestulkoon umpihangessa ilman pientä välähdystä perinteisen ladusta. Tietysti, olosuhteet olivat kaikille samat, mutta eräänlainen kokemus oli tämäkin. Ladun tukkoisuudesta ei varmasti vähään aikaan tule minun suunnaltani valituksia.








Kisaan lähdin radan haastavuuden vuoksi pidoilla, kuten suurin osa naisista. Kisan alku lähti lupaavasti ja elimistö tuntui pelaavan hyvin. Kisaaminen 1300metrin korkeudessa ei tuntunut erikoisemmalta, olinhan jo parisen viikkoa asustellut 1000metrissä ja silloin tällöin treenannut Lavazzessa 1800metrissä.
Kisa kulki hyvin 24km:iin saakka eikä minulla ollut vaikeuksia pysytellä kärkiryhmässä. Hiihto tuntui helpolta. Ladun tukkoisuudesta johtuen tuon 22km:n jälkeen naisten kanssa alkoi noin 10minuutin neuvottelu siitä, kuka latua avaisi ja hiihtäisi keulalla. Itselläni ei ollut haluja toimia ladun avaajana. Tuon 10minuutin aikana minua alkoi palelemaan, varmasti johtuen siitä, että tuisku ja tuuli pelto-osuuksilla oli kova.  Tuon rauhallisemman jakson aikana miesporukka, joka oli lähtenyt 15min peräämme, ohitti meidät ja silloin olisi pitänyt pystyä reagoimaan terävästi. En tiedä, johtuiko palelustani vai mistä, mutta siinä vaiheessa kun hiihdon intensiteettiä olisi pitänyt pystyä uudelleen nostamaan, jalkani kramppasivat pahasti. Kramppi kesti melko lyhyen ajan, mutta se lamasi ja jäykisti lihaksistoni. Harmittavaa. Käytännössä loppumatkan eli 38km hiihtelin todella matalilla sykkeillä maaliin saakka. Kisan loppumatkalla en myöskään kärsinyt lainkaan krampeista. Oliko kyse sitten saamastani kylmästä vai kenties olinko juonut liian vähän, se jää minulle arvoitukseksi. Lopputulema kuitenkin on, että en ole tyytyväinen 9.sijaani, vaikka se nostikin minut tämän vuoden Visma Ski Classicin rankingissa samalle eli 9. sijalle.






Tulevana viikonloppuna edessä olisi Sveitsissä La Diagonela. Oma osallistumiseni kisaan on vielä tällä hetkellä valitettavasti epävarmaa. Eilen sairastuin ruokamyrkytykseen tai johonkin vatsatautiin, joka nosti kuumeen eilisillaksi +38,4c. Tällä hetkellä olo on jo hyvä, pystyn syömään ja juomaan normaalisti eikä kuumetta ole. Mutta kyseessä oli totaalinen tyhjennysharjoitus. Toki pahempaakin on nähty, tällä kertaa tippaan jotuminen ei ollut edes lähellä, mitä se minulla joskus vatsataudissa on. Myöhään eilen onnekseni pystyi jo hieman syömään ja söin hieman pitsaa sen sisältämän suolan ja suuren energiamäärän vuoksi. Pitsaa tulee syötyä aika harvoin, mutta se tuntui olevan paikallaan.



 
Esakin saapui eilen tänne Val Di Fiemmeen, joten hoidon suhteen olen ollut ihan hyvissä käsissä. Päätös osallistumisestani on tehtävä tänään ja ratkaisevaan rooliin tulee nyt se, suostuvatko tiimini jäsenet ottamaan minua samaan autoon. Valitettavasti sama pätee myös Esaan, jos minun ei anneta lähteä kisoihin on Esankin jäätävä varotoimenpiteenä pois. Kaikki tämä siksi, jos tautini onkin jotain tarttuvaa. Harmitus on kova. Matkan tulisi alkaa klo 16. Jään odottamaan kuinka käy.

Heli