26.1.2017

La Diagonela 2017, Zuoz

Visma Ski Classicin 5. osakilpailu suksittiin tai oikeammin tasatyönnettiin viime viikonloppuna Sveitsin Engadin laaksossa, Zuozissa. Kuten aiemmasta blogipäivityksestä voi todeta, suurin huolenaiheeni ennen tätä osakilpailua oli osallistumisen epävarmuus. Onneksi kuitenkin kisalupa tuli niin omalta henkilökohtaiselta valmentajaltani että tietysti tiimiltäni. Esalta valitettavasti kisa jäi väliin hänen sairastuttua samaan rajuun vatsa-/oksennustautiin kuin minäkin. Jos kisa olisi ollut vuorokauden aiemmin, todennäköisesti olisin ollut liian heikko kisaamaan.









La Diagonelassa olosuhteet eivät olleet helpoimmasta päästä. Ehkä tilanne oli voitelijoille helppo, en tiedä, mutta oma haasteensa oli pieni viima yhdistettynä -23 asteen pakkaseen. Itse en pienilihaksisena siedä pakkasta kovinkaan hyvin ja kylmä ilma vastaa astmaatikon keuhkoihini myös omalla tavallaan. Onneksi allergiatyyppinen astmani on täällä Italiassa ollut hyvällä hoitotasapainolla, joten yllättävästi keuhkoni eivät edes säikähtäneet kylmää kisailmaa. Kisaan pukeuduin reilusti. Ylävartaloon kolme ja alavartaloon kaksi kerrosta, mikä tuntui sopivalta vallitseviin olosuhteisiin. Kisan aikana en palellut eikä minulla liioin tullut kuuma.




Kisaa varten valmentajani ohjeisti minut kisaamaan järkevästi ja osin jopa varoen, johtuen viikolla vallinneesta korkeasta kuumeesta ja vatsataudista. Kisa tuntui yllättävän kevyeltä. Energiatasoissa ei ollut koko kisan aikana ongelmia. Tähän toki vaikutti varmasti myös se, että La Diagonela oli ensimmäinen kisa Visma Ski Classics-sarjassa jossa juotot onnistuivat ja niitä oli oikeasti riittävästi.


Vatsatauti tosin aiheutti sen, että siinä vaiheessa kun kärkikymmenikössä meno nopeasti kasvoi, minulla ei ollut tehoja vastata. Meno ei ollut vaikeaa eikä tuntunut hankalalta, mutta tehot oikeassa kohdassa puuttuivat ja jäin kärjestä. Hiihdin tovin aikaa yksin 9.sijaa, mutta pikkuhiljaa aloin ylämäessä saavuttamaan edellä meneviä. Lopulta sain 8. hiihtäjän (Siegel Monique) kiinni. Jäin ns. kyttäämään ja peesaamaan kyseistä hiihtäjää ja näin jälkikäteen ajateltuna liian kauaksi aikaa. Voimia minulla oli hyvin. Lopulta nykäisin noin 6kilometriä ennen maalia ja jätin Siegelin noin 1,5minuutin päähän.


Hieman jäi harmittamaan lopullinen sijoitus. Mielessä käy ajoittain jossittelu siitä, jos en olisi jäänyt kyttäilemään asemiani, olisinko tavoittanut 7. sijan. Tämä on kuitenkin vain jossittelua ja ihan turhaa sellaista. Lopullinen sijoitukseni oli joka tapauksessa 8. 




Seuraava kisani on Marcialonga. Sen jälkeen edessä on lyhyt pyörähdys Suomessa ja Keuruun SM-hiihdoissa. Toivottavasti ehdin hetken kotona hengähtää ennen kuin Finnair kuljettaa minut takaisin Italiaan.


Aurinkoisesta Val Di Fiemmen laaksosta kirjoittelee

Heli



19.1.2017

Kaiser Maximilliam Lauf 2017 ja valmistautuminen La Diagonelaan

Kuten moni jo varmasti on tietoinen, joko Yle Areenan tai uutisoinnin perusteella, tänä vuonna Kaiser Maximilliam Laufissa, Itävallan Seefeldissä, olosuhteet olivat varsin haastavat. Vaikka oma valmistautumiseni selässä olleen lukon vuoksi muutti ja hankaloitti kisaan valmistautumista, ei se ollut mitään verrattuna kisan aikaiseen lumisateeseen. En muista koskaan hiihtäneeni kisaa lähestulkoon umpihangessa ilman pientä välähdystä perinteisen ladusta. Tietysti, olosuhteet olivat kaikille samat, mutta eräänlainen kokemus oli tämäkin. Ladun tukkoisuudesta ei varmasti vähään aikaan tule minun suunnaltani valituksia.








Kisaan lähdin radan haastavuuden vuoksi pidoilla, kuten suurin osa naisista. Kisan alku lähti lupaavasti ja elimistö tuntui pelaavan hyvin. Kisaaminen 1300metrin korkeudessa ei tuntunut erikoisemmalta, olinhan jo parisen viikkoa asustellut 1000metrissä ja silloin tällöin treenannut Lavazzessa 1800metrissä.
Kisa kulki hyvin 24km:iin saakka eikä minulla ollut vaikeuksia pysytellä kärkiryhmässä. Hiihto tuntui helpolta. Ladun tukkoisuudesta johtuen tuon 22km:n jälkeen naisten kanssa alkoi noin 10minuutin neuvottelu siitä, kuka latua avaisi ja hiihtäisi keulalla. Itselläni ei ollut haluja toimia ladun avaajana. Tuon 10minuutin aikana minua alkoi palelemaan, varmasti johtuen siitä, että tuisku ja tuuli pelto-osuuksilla oli kova.  Tuon rauhallisemman jakson aikana miesporukka, joka oli lähtenyt 15min peräämme, ohitti meidät ja silloin olisi pitänyt pystyä reagoimaan terävästi. En tiedä, johtuiko palelustani vai mistä, mutta siinä vaiheessa kun hiihdon intensiteettiä olisi pitänyt pystyä uudelleen nostamaan, jalkani kramppasivat pahasti. Kramppi kesti melko lyhyen ajan, mutta se lamasi ja jäykisti lihaksistoni. Harmittavaa. Käytännössä loppumatkan eli 38km hiihtelin todella matalilla sykkeillä maaliin saakka. Kisan loppumatkalla en myöskään kärsinyt lainkaan krampeista. Oliko kyse sitten saamastani kylmästä vai kenties olinko juonut liian vähän, se jää minulle arvoitukseksi. Lopputulema kuitenkin on, että en ole tyytyväinen 9.sijaani, vaikka se nostikin minut tämän vuoden Visma Ski Classicin rankingissa samalle eli 9. sijalle.






Tulevana viikonloppuna edessä olisi Sveitsissä La Diagonela. Oma osallistumiseni kisaan on vielä tällä hetkellä valitettavasti epävarmaa. Eilen sairastuin ruokamyrkytykseen tai johonkin vatsatautiin, joka nosti kuumeen eilisillaksi +38,4c. Tällä hetkellä olo on jo hyvä, pystyn syömään ja juomaan normaalisti eikä kuumetta ole. Mutta kyseessä oli totaalinen tyhjennysharjoitus. Toki pahempaakin on nähty, tällä kertaa tippaan jotuminen ei ollut edes lähellä, mitä se minulla joskus vatsataudissa on. Myöhään eilen onnekseni pystyi jo hieman syömään ja söin hieman pitsaa sen sisältämän suolan ja suuren energiamäärän vuoksi. Pitsaa tulee syötyä aika harvoin, mutta se tuntui olevan paikallaan.



 
Esakin saapui eilen tänne Val Di Fiemmeen, joten hoidon suhteen olen ollut ihan hyvissä käsissä. Päätös osallistumisestani on tehtävä tänään ja ratkaisevaan rooliin tulee nyt se, suostuvatko tiimini jäsenet ottamaan minua samaan autoon. Valitettavasti sama pätee myös Esaan, jos minun ei anneta lähteä kisoihin on Esankin jäätävä varotoimenpiteenä pois. Kaikki tämä siksi, jos tautini onkin jotain tarttuvaa. Harmitus on kova. Matkan tulisi alkaa klo 16. Jään odottamaan kuinka käy.

Heli


11.1.2017

Italian kuulumisia

Nettisivuni ovar eläneet jonkin aikaa hiljaiseloa ja hiihtoladuilta kantautuneen pyynnön myötä on aika palata päivittämään kuulumisia.




Kuten aiemmin kerroinkin, tämän vuoden ja erityisesti alkukauden valmistautuminen treenaamisineen on ollut hieman aiemmasta poikkeavaa. Tällä kaudella haasteensa tuo Visma Ski Classic-sarjan kiertäminen, jonka vuoksi treenien painotus jaksotuksineen poikkesi aiemmasta jopa siinä määrin, että välillä oli jopa tuskaisaakin kun lihakseni ja suorituskykyni eivät olleet niin nopeasti kisakunnossa kuin olin tottunut. Mutta kaikessa tässä on ollut ajatus mukana ja se lienee tärkeintä. Kevennetyn jakson jälkeen suorituskyky nousi kohisten ja kehon olotila samaa tahtia. Se oli helpotus. 


Tällä hetkellä olen Val di Fiemmessä ja itseasiassa olen ollut täällä jo viikon ajan. Saapumiseni tänne ei viikko sitten mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä hakijoitteni auto hajosi keskelle moottoritietä ja siellä tuli vietettyä hetki jos toinenkin. Mutta se onkin sitten oma seikkailunsa. Perille kuitenkin päästiin, vaikkakin suunnitellusta paljonkin myöhässä. 


   
Ensimmäinen kisani Italiassa, Pustertaler Ski Marathon, ei kuulunut Visma Ski Classic-sarjaan, mutta on yksi arvostetuista kisoista täällä saapasmaassa. Kuten yllä olevasta kuvasta voi todeta, alkuperäinen kisamatka olisi ollut 60km. Lumen puuttumisen vuoksi matka kuitenkin lyheni 35km:iin, jonka matkasin monen mutkan ja pohdinnan jälkeen tasatyönnöllä. Kisa ei ollut rankka ja kisatyylini antoi uskoa siihen, että kesällä tehdyt voimaharjoitukset ovat toimineet. Kisasta tuli voitto mukavalla erolla, sillä läheskään kaikkea ei tarvinnut ladullle itsestään jättää. Kisoissa näin muita tyttöjä ainoastaan lähdössä eikä minulla välillä ollut eroista tai sijoituksista mitään tietoa. Lähdössä ehdin vain todeta olevani ainoa tasatyönnöllä etenevä nainen. Suksena minulla kisassa oli Rossignolin vapaan hiihtotavan suksi, joka on minulle valittu sillä ajatuksella että kyseinen suksi on minulle vain tasatyöntöä varten.


Haasteellisin puoli oli ainoastaan kova pakkanen. Lihastyyppini on sellainen, ettei se kestä pakkasta, vaan kisasin reilulla kolmen kerraston ja liivin yhdistelmällä. Tällä combolla minulla ei ollut liioin kuuma eikä liioin kylmä. 




Kisan jälkeen oli hauska todeta erot suomalaisen ja italialaisen kisaruokailun suhteen. Valitettavasti täytyy todeta, että suomalaisilla kisajärjestäjillä on paljon opittavaa kisaruokailuista italialaisilta. Täällä ei kisaruokailun jälkeen ensimmäisenä tarvitse miettiä lähimmän ravintolan sijaintia. Palkintojenjakoa tosin joutui odottelemaan usean tunnin, mutta ajan sai mukavasti kulumaan ihmettelemällä vierasta kulttuuria ja juomalla hyvää italialaista kahvia. Odotteluun täällä tosin joutuu tottumaan, sillä aikataulujen venyminen on jo oma käsitteensä Italiassa. Kaikki kyllä toimii, mutta aikataulut eivät noudata skandinaavista tarkkuutta.


Seuraava kisani tällä kisamatkalla on Itävallan Kaiser Maximillian, jonne starttaamme varhain huomenaamulla. Palautuminen edellisestä kisasta alkoi hyvin, mutta haastettakin on matkassa ollut. Tiistaiaamuna herätessäni huomasin alaselässäni kipua. Kipu ei ollut ylitsepääsemättömän voimakas, mutta tiesin että minun olisi siihen välittömästi reagoitava. Vastaavanlaista kipua minulla ei aiemmin ole ollut. Kipuilu sai aikaan sen, että tämän viikon treenit muuttuivat varotoimenpiteenä toisentyyppiseksi. Tänään pääsin käymään paikallisella osteopaatilla, joka totesi alaselässäni/lantiossani lukon (jota en lähde enempää tässä avaamaan). Tilanne saatiin kuitenkin rauhoitettua, mistä olen mielissäni. Kiitos siitä kuuluu tiimiläisilleni, että sain avun nopeasti. Nyt on kuitenkin edessä kysymys, voinko kisata lauantaina. Päätös kisaamisesta siirtyy eteeenpäin. Tieto siitä, ettei kyseessä ole mitään vakavaa on mieltä helpottavaa. Huomenna kuitenkin matkustan Itävaltaan, jossa teen päätökseni.

Tänään vietin hiihdottoman päivän, mutta huomista odotan mielenkiinnolla. Huomenna pääsen testaamaan suksiini tehtyjä uusia hiontoja jotka hioi Stefano Vuerichin suksilaboratoriossa Predazzossa.

Kuulumisia lisää ensi viikolla Kaiser Maximilliamin jälkeen

Heli