25.9.2016

Ihanaa syksyä

Syksy 2016 alkoi minun osaltani hieman erilaisissa merkeissä kuin aiemmat syksyt. Perinteisesti syksy on osaltani kulunut oppituntien suunnittelussa, kokouksissa ja treenien sekä kotiarjen yhteensovituksen merkeissä. Tänä syksynä päätin helpottaa kiireitäni ja annoin itselleni luvan toteuttaa hiihtäjän unelmaa. Töissä toki käyn, mutta vain sijaisuuksien merkeissä. Hieman tilanne ajoittain itseäni kummaksuttaa, mutta treenit kulkevat huomattavan paljon paremmin ilman työn tuomaa lisäkuormaa. Ehkä tämä on myös yksi syy siihen, etten ole tänä syksynä itseäni myöskään loukannut tai muuten telonut. Viimeiset neljä syksyä olenkin välillä pidemmän ja välillä lyhemmän ajan kulkenut kyynärsauvoihin nojaillen.


 
Syksyn fiilistelyä Kuusamon Karhunkierroksen Aallokkokosken reunalla
ja Jyrävän tuntumassa.


Kesän treenit kulkivat hyvin. Kuten moni on varmasti lukenut, hiihdän ensi talvena italialaisessa Team Robinson Pet Shop Trainer-tiimin (lyhenne Team ROB) väreissä Visma Ski Classic -sarjaa. Tämä ei kuitenkaan ole tuonut tullessaan kovinkaan järisyttävää muutosta siihen, miten harjoitusohjelmaani rakennetaan. Tietysti luonnollista on, että tasatyönnön osuus on treeneissäni entisestään korostunut, mutta näin olisimme tehneet myös ilman pääsyäni Team Rob:iin. Määrän ja rytmituksen tasoa olemme aiemmasta muuttaneet jonkin verran, mikä tosin on nyt luonnollista kun en tällä hetkellä työskentele vakituisesti. Treenien tekemisessä ja niiden toteutuksesssa aikataulun väljyys on mahdollistanut sen, että harjoituksen voi toteuttaa paljon paremmin ja ennenkaikkea laadukkaammin. Mutta mikä ehkä on kaikista tärkeintä, tällä hetkellä levon määrä on huomattavan paljon suurempi kuin koskaan aiemmin.



Kuluneen kesän treenasin Suomessa. Kovin kaukaa en kesällä lähtenyt treenimaastoja hakemaan, koska Rukan, Syötteen ja Posion maastot ja olosuhteet jo itsessään tarjoavat treeneihin mukavasti haastetta ja vaihtelua. Muutaman rullakisankin ehdin kesän aikana kisaamaan vaikka kesäisin mieluummin juoksen kilpaa kuin hiihdän kisoja rullilla. Alla muutama kuva Oulun Rullatervahiihdosta muutaman viikon takaa.


Rullakisoissa testissä oli myös Team Robin rullakisa-asu.
Kuvassa vasemmalla Riikka-Liisa Räsänen (2.),
 keskellä minä (1.) ja oikealla Marjaana Pitkänen (3.)

Noin viikko sitten palasin Esan kanssa Sveitsin leiriltä. Kävimme kymmenen päivän harjoitusjakson La Punt-Chamues-ch:ssa. La Punt sijaitsee aivan Pontresinan vieressä, jos paikka jollekin sattuu olemaan vieras. Harjoitusolosuhteet Sveitsissä olivat priimaa. Ainoastaan Engadinin rullamaastoihin olisin toivonut enemmän korkeusvaihtelua. Tämän tosin saattoi korvata nousemalla La Puntista Albula Passiin, jolloin nousua kertyi vähintään riittävästi 9km:n matkalla, 660m. Pidempää nousua olisi myös ollut tarjolla, jos niin olisi tehnyt mieli, toiselta puolen Albula Passia.

Albula Pass tarjosi nousua aina 2315 metriin saakka.
Esa sparraamassa minua pitkässä VK-harjoituksessa Albula Passiin.


Leirillä mahtavaa oli myös vuorijuoksut/vaellukset vuoristossa. Sveitsissä olon aikoihin tuli vallattua reitti jos toinenkin. Reitit oli merkitty maastoon pääosin todella hyvin, mutta välillä karttaan vilkaisu oli paikallaan. Aina opasteet eivät nimittäin olleet ihan parhaimmissa paikoissa tai paikoin ne jopa puuttuivat kokonaan. Harmittavasti Esasta ei leirillä ollut jalkalenkeille kaveriksi, mutta Marianne kanssa emme antaneet sen menoa haitata. Koska joskus kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin onnistuneen leirin päätteeksi on hyvä kuvailla leirin tunnelmia kuvien välityksellä.






Sveitsin reissulla vierailimme myös Italian Livignossa. La Puntista Livignoon ajaa noin tunnissa serpentiiniteitä pujotellen. Livignossa kävimme tapaamassa Team Rob:in manageria, Andrea Buttabonia sekä joukkuetovereitani Thomas ja Nicolas Bormolinia. Samalla sovimme tulevan syksyn ja talven asioita. Olen innoissani. Pian lumet voisivat jo tulla, mutta sitä ennen nautitaan syksystä.