12.11.2015

Lunta, lunta, lunta

Kisakausi pyörähti Vuokatin Suomen Cupista käyntiin parisen viikkoa sitten. Lähellä oli, ettei kisakauden aloitus viivästynyt parilla viikolla ja Vuokatin Suomen Cup jäänyt välistä. Kisakausi tuli kuitenkin avattua, joskin hieman huonolla vireellä. Ehkä ensimmäisten kisojen ylimääräinen jännitys tuli samalla jätettyä Vuokattiin, luulisin. Oli miten oli, katse on tällä hetkellä jo suunnattu seuraaviin kisoihin. Kisakalenterissani seuraavat kisat ovat Oloksen kisat, joissa kisaan tulevalla viikolla 10km perinteisellä ja 5km vapaalla hiihtotavalla. Mutta ennen kuin näihin kisoihin saakka olen päässyt, kerron hieman, mitä syksyn aikana olen tehnyt ja hieman muutakin.


Vuokatin ensilumilla.


Perinteisesti koulujen syysloman aikoihin eli viikolla 42 aloitan hiihtoharjoitteluni Vuokatissa. Samoin tein myös tänä vuonna. Vuokatti on yksi syksyn parhaimpia lumibaanoja erityisesti silloin, kun lunta ei vielä hiihtämiseen saakka ole satanut riittävästi. Latu on hyvin tehty eikä siellä kivet haittaa hiihtäjiä. Vaikka latu ei alkutalvesta/syksystä kovin pitkä yleensä olekaan, niin itsessään lumellepääsyn hurmos ja ilo vie ajatukset pois lyhyen kierroksen kiertämisestä ja ruuhkassa hiihtämisestä. Sopivasti kun muistaa toppuuttaa omaa intoaan ensilumen laduilla ja keskittyy nauttimaan hetkistä suksilla, on harjoittelun tuottavuus suurinta. 


Kaiken kaikkiaan syksyllä Vuokatin latuja kulutin vajaan kahden viikon ajan ja siinä sivussa kertyi hyvin kilometrejä ja treenitunteja. Kesän tauon jälkeen oli myös mahtaa nähdä hiihtoystäviä, joita ei kesän aikana ollut ehtinyt nähdä. Kotona, Posiolla, lumi näyttäytyi lyhyen aikaa hiihtämiseen saakka, mutta onneksi 8.11. saapui (toivottavasti) pysyvä lumi. Koska kotona eikä Kuusamossa ei päässyt säiden vuoksi hiihtämään, olimme Esan kanssa viime viikon Oloksella ja palasimme takaisin tänne eilen illalla. Tänne palaamista olisimme hyvin voineet myöhästyttää parilla päivällä, koska tosiaan kotona nyt vallitsee hyvät ja talviset olosuhteet, mutta valitettavasti alkutalven latujenhoito ei nyt mahdollistanut laadukkaiden harjoitusten tekemistä kotiladuilla. Toivottavasti tilanne paranee talven edetessä.


Näin syksyn aikaan valmentajan merkitys omassa treenaamisessani kasvaa, samoin kuin oman kehon tuntemuksien ja sykkeiden tarkka seuranta. Saattaapa lisäksi olla myös niin, että valmentajan ja oman itseni seurannan lisäksi treenaamistani seuraa ja tarkkailee myös rakas aviopuolisoni. Eipähän pääse tekemään suuria virheitä ;). Innokkuutta kun tunnetusti minulla riittää.



Valmentajani asuu eri paikkakunnalla kuin minä ja välimatkaa meillä on useampi sata kilometriä. Jotta harjoittelun seuraaminen toimisi mahdollisimman hyvin, on nykyisin olemassa erilaisia seurantamenetelmiä. Itselläni on tällä hetkellä käytössä Polarin M400-sykemittari, jonka Flow-sovellukseen siirrän treenini kännykällä välittömästi treenaamasta tultuani. Näin valmentajani voi Polarin Coach-sivuston kautta seurata treenejäni tarkasti ja päivittäin. Erityisesti nyt syksyllä harjoittelun tehostettu seuranta on tärkeää harjoittelumäärien ollessa kovia ja totuttessa kehoa takaisin lumihiihtoon.


Tässä siis oli hieman kuulumisiani. 
Kuulumisiani voi blogini lisäksi seurata myös Twitteristä ja Instagramista. (Klikkamalla Twitter- ja Instagram-sanoja linkki aukeaa sivuilleni).


Lumisin terveisin

Heli