30.8.2015

Kesän 2015 kuulumisia

Kesän 2015 ajan blogi on viettänyt hiljaiseloa ja näin syksyn kynnyksellä onkin hyvää aikaa hieman käydä läpi, mitä kaikkea kesän aikana on tapahtunut ja kuinka treenit ovat sujuneet. Yksi syy blogin hiljaiseloon ovat tietysti kesän treenikiireet ja kesän aikana päivän rauhallisimmat hetket olen halunnut rauhoittaa kunnolla palautumiselle. Tänä kesänä palautumisen merkitys on korostunut entisestään treenimäärien noustessa. Viime viikolla kävin tarkasti läpi kesän treenitoteutumia ja hyvältähän se näytti, muutoinkin kuin vain määrien osalta.


Levin treenimaisemia.


Mutta tuskin kenenkään urheilijan kesä menee täysin suunnitelmien mukaan. Kesään kun mahtuu monenmoista treeniä ja tapahtumaa, niin mukana on myös vauhtia ja ehkäpä vaarallisiakin tilanteita. Pieni hetki kun voi muuttaa hetkessä treenien suuntaa. Viimeisten vuosien aikana olen jopa useaan kertaan todennut, ettei taida olla olemassa kesää ilman yhtä rymyämistä ja itsensä kolhimista. Niin on tapahtunut myös tänäkin kesänä.

Heinäkuun loppupuolella tehdessäni aivan normaalia tasatyöntötreeniä, jouduin alamäessä väistämään emäporoa ja sen vasaa (pohjoisessahan noita poroja riittää) jolloin perinteisen rullasukseni tökkäsivät asfaltilla olleeseen kiveen huonoin seurauksin. Sukset pysähtyivät välittömästi minun lentäessä vähemmän tyylikkäässä kaaressa suoraan asfalttiin. Aluksi luulin selvinneeni pelkillä naarmuilla, mutta varsin pian kotia kohti siirtyessäni minulle selvisi tilanteen todellinen laita oikean polveni  ja vasemman kylkeni alkaessa särkeä.

Päivystyksessä lääkäri totesi kylkiluuni murtuneen, mutta ei vilkaissutkaan polvea, vaikka varaaminen jalalle ei lainkaan onnistunut enkä voinut päivystykseen päästyäni edes astua jalalla. Onneksi kotona sattui olemaan kyynärsauvat joiden avulla liikkuminen onnistui joten kuten. Seurailin kotona tilannetta pari päivää, jonka jälkeen katsoin viisaammaksi varata ajan yksityiselle lääkäriasemalle Rovaniemelle. Magneettikuvien kautta diagnoosiksi paljastui polvilumpion rustopinnan halkeama, joka oli syntynyt kovan iskun seurauksena.

Onni onnettomuudessa, vamma ei siis syntynyt ns. kantavalle pinnalle. Diagnoosin annettua lääkäri antoi treeniluvan välittömästi. Saisin siis aloittaa treenaamisen kivun sallimissa rajoissa. Polven turvotuksen vuoksi meni pieni tovi (reilu neljä päivää), jolloin keskityin lepuuttamaan jalkaa. Kuitenkin melko pian nousin jo pyörän selkään ja aloitin varovaiset pyörätreenit. Tällä hetkellä jalan tilanne on jo hyvä. Jalka kestää jo kovaakin juoksua eikä se enää vaikuta treeneihini. Kuitenkin voin todeta jalan olevan päivä päivältä parempi. Loppujen lopuksi treeneihin onnettomuuden vaikutus oli melko vähäinen, vaikka se ei aluksi siltä tuntunutkaan.


Maisemia Posion Riisitunturilta.
Riisitunturin polkuja.

Mutta jos jalan lisäksi kertoisin hieman kesän muusta harjoittelusta. Tänä kesänä Esa on ollut treeneissäni enemmän mukana kuin koskaan aikaisemmin ja on ilmeisen tarkasti perillä treeneistäni, kuinka ne onnistuvat. Lisäksi tänä kesänä tasatyönnön osuutta kesäharjoitteluun olemme painottaneet entisestään. Minulla on erilaisten tasatyöntöharjoitusten lisäksi takana jopa useampi 5,5tunnin tasatyöntötreeni. Voimapainotuksen myötä myös olo on riskimpi kuin aiemmin, toivottavasti se näkyy myös menossa ja vauhdissa ladulla ensi talvena.

Uintia Posiojärvessä.

Tänä kesänä lajikirjooni on tullut mukaan myös avovesiuinti, jota keskimäärin olen tehnyt kerran viikossa. Aikaisemmin olen uinut paljon, mutta Posiolta uimahallin puuttuessa uintitreenini ovat jääneet vähemmälle. Uinti on mitä mainioin harjoitusmuoto lihaksille ja hengitykselle. Onneksi uintiaikaa on edessä vielä muutama viikko ennen kuin vedet kylmenevät liian kylmiksi.


Ensi viikolla on tiedossa uutta blogipäivitystä. Käy lukemassa kuulumiset sitten uudestaan.

Heli