15.4.2015

Kuulumisia keväthangilta

Moni suomalainen hiihtäjä päätti kisakautensa Rukan Sm-hiihtoihin tai viimeistään pääsiäiskisoihin. Itselläni kisaaminen jatkui ja jatkuu edelleen ilmojen lämmetessä. SM-kisojen jälkeen piti ottaa pari päivää hieman kevyemmin, jotta sain selkäkramppini hoidettua pois. Onneksi selkä asettuikin suht nopeasti ja pääsiäisen aikaan pystyin osallistumaan jopa pariin kisaankin.


Tyylinäyte pääsiäiskisoista Keminmaalta. Kuva: Janita Luttunen.


Pääsiäisen jälkeen suuntasimme Esan kanssa Muonioon, tarkoituksenamme hiihtää koko Lapponia. Aiemmin talvella en ollut varma osallistumisestani, mutta ratkaisevaksi tekijäksi muotoutui Esan saama luistelukisalupa. Liikaa kisoja Esalla ei tänä talvena ole ollut johtuen syksyn jalkaoperaatiosta.


Pallas.

Lapponiahiihdon ensimmäiselle päivälle Keimiön Kiekerölle, jonka mitta on 60km, oli tiedossa raskasta keliä. Onneksi kuitenkin aurinko helli hiihtäjiä eikä kelin raskautta oikeastaan huomannut täydellisessä kevätsäässä. Hiihtoni lähti alusta saakka liikkeelle kevyesti ja pysyinkin miesten kärkiletkassa hyvän aikaa. Välillä jopa tuntui, että vauhtia olisi voinut lisätä, mutta laskeskelin edessä olevia hiihtäjiä ja totesin ettei hiihdossa ollut kiirettä. Muut tytöt olivat tippuneet kyydistä jo matkan alkuvaiheilla. Miehet kiristivät pikkuhiljaa tahtiaan, mutta halusin pitää vallitsevan matkavauhtini. Ilmeisesti vauhdinjakoni toimi, sillä Keimiön Kiekerön lähestyessä loppuaan parantelin tasaiseen tahtiin sijoituksiani. Maalissa olinkin 17. nopein kaikista hiihtäjistä. Ei pöllömmin =).


Lapponian johtajaliivi.


Keskiviikkona, ennen torstain toista kisapäivää, minulla oli hieman lämpöä. Ei kuumetta siten, miten minulla yleensä on, mutta lämpöä kuitenkin. Esa oli ollut SM-hiihtojen jälkeen hieman flunssainen, joten elimistöni ilmeisesti kamppaili jotain pöpöä vastaan. Oloni oli lämmöstä huolimatta kuitenkin normaali, joten päätin jatkaa Lapponiaa ja hiihtää torstaina Himmelriikin Hiihdon, 50km, jos kisa-aamuna ei lämpöä olisi. Lämpöä ei onneksi ollut, mutta päätin kuitenkin hiihtää kisan repimättä itseäni turhaan tai liikaa äärirajoille. Verryttelyssä ja kisan alussa oloni oli hieman tukkoinen, mikä varmasti näkyi kisan alkusuorituksessa. Hiihto tuntui kuitenkin teknisesti ja kunnon puolesta kevyeltä, joten pystyin nauttimaan kisasta. Kropassa oli energiaa ja suksi toimi. Oli helppoa tehdä ns. järkevä hiihto, jossa pystyin etenemään energiaa säästäen.


Lapponia viimeisenä päivänä. 5km maaliin. Kuva: Janita Luttunen.


Lapponia päättyy 80km:n mittaiseen Karra Huikoseen, jossa reitti kulkee Hetasta Pallaksen kautta Olokselle. Tänä vuonna säät olivat matkalle suosiolliset: lauantaina aurinko paistoi ja tuuli oli kohtuullinen. Lisäksi tuulen suunta oli suureksi osaksi tuntureilla joko myötäinen tai sivuttaismyötäinen. Karra Huikoselle onnistuin saamaan hyvän miesporukan, jossa vuorovedoin eteneminen toimi. Matka tuntui etenevän nopeasti. Edellisinä päivinä olin Lapponiassa hiihtänyt pullon kanssa, mutta Karra Huikoseen lähdin juomarepulla. Juomarepun tosin heitin pois jo Pallakselle eli noin 55km:n kohdalla, koska tunsin, etten tarvitse loppumatkalle enää juotavaa. Eikä loppumatkasta ollut lainkaan ongelmia. Viikon kisat onnistuivat sikäli, että lopun nousuissa olisin pystynyt joka päivä etenemään jopa loikalla. Tämä lisäsi tosin myös harmitustani siitä, että jouduin keskeyttämään Rukan 30 kilometriä.


Kuva ennen Lapponian ensimmäistä starttia. Kuva: Esko Kotivuori.

Viikon kisani eivät kuitenkaan päättyneet tuohon Lapponian 190 kilometrin mittaiseen rutistukseen. Olin nimittäin luvannut, että osallistun kotipaikkakuntani, Posion, Pentik-hiihtoihin sunnuntaina. Oman haasteensa kisaan toi se, että johtuen lauantain illallisesta, olimme kotona vasta myöhään yöllä. Matkana Posion Pentik-hiihdoissa oli vain viisi kilometriä, mutta lyhyen levon kanssa olisi omat haasteensa. Kisa sujui kuitenkin kohtuullisen hyvin, vaikka tuntemus kisasta oli kaikkea muuta kuin nautinnollinen. Voitin kisan, Marjaana Pitkäsen hävittyä minulle 12 sekuntia. Keli oli vesikeliksi liukas, joka tosin huononi sitä mukaa mitä myöhempänä lähtöaika oli, mutta sehän on normaalia kevätkisoissa.

Kisani eivät kuitenkaan päättyneet tämän kauden osalta tähän. Posiolla lunta riittää vielä ainakin metrin verran, joten voi olla että suksilla tulee vietettyä tunti jos toinenkin. Toivottavasti latumiehet pitävät ladut kunnossa mahdollisimman pitkään, sillä voi olla että pururatojen ja polkujen sulamiseen menee vielä aikaa.

Aurinkoa kevääseen

Heli