15.3.2015

Ajatelmia Vasaloppetista

Ensimmäinen Vasaloppet on siis koettu. Olipahan huikea kisa ja huikeat puitteet. Ja mikä ihmismäärä! Wau! Maailman suurin massahiihtotapahtuma tarjosi minulle, ensikertalaiselle, jännitystä, paljon ihmeteltävää ja jopa pienoista säpinää heti kisan ensimetreistä. Itse kisaa en loppuviimein jännittänyt juurikaan vaan jätin jännittämisen kokonaan Esan harteille, joka toimi huoltajanani kisan aikana. Ennen tapahtumaa valmistavat harjoitukset sekä energiatankkaus oli sujunut hyvin, joten pystyin luottamaan omaan jaksamiseeni. Miksi siis hermoilla.


Vasaloppetin maalisuoralla.


Tavoitteenani oli saada mahdollisimman hyvä alku, jotta saisin parhaimmat mahdolliset asetelmat ensimmäiseen nousuun. Tämä taktiikka tosin sai kolauksen jo ensimetreistä, koska eliittiryhmän lähtöverkko jumiutui eikä siis noussut suunnitellusti ylös. Jumiutumisen seurauksena ensimmäisen lähtörivin eliittimiehet hiihtivät verkkoon ja päälle "pannutti" toinen lähtevä eliittimiesrivistö. Eliittinaiset, eli ryhmä josta itse starttasin, lähti kolmannesta rivistä. Naiset ehtivät kuitenkin hieman ottaa vauhtia auraamalla pois ennen törmäämistä miehiin ja itse pujahdin pienten akrobatiatemppuilujen jälkeen verkon alitse. Aikaa en juurikaan tuohon verkon kanssa selvittelyyn menettänyt, mutta sijoituksia kylläkin. Tapahtuman seurauksena ensimmäisessä nousussa oli vain yritettävä löytää sopiva paikka hiihtää ja edetä, omia kisavälineitä varjellen. Itseasiassa ladun vaihteleminen alkunousussa olisi ollut mahdotonta, ainakaan nousun alkuosassa, sen verran paljon ihmisiä oli. Rauhassa siis etenin, kunnes asetelmien parantaminen oli mahdollista.


Vasaloppetin ladun kuntoa pari päivää ennen H-hetkeä.


Kisaan lähdin hieman pidemmällä perinteisen sauvalla kuin tavallisesti, mikä osoittautui kisan aikana hyväksi ratkaisuksi. Latu oli paikoin, lämpimän sään johdosta, todella pehmyt ja pidempi sauva mahdollisti paremman voiman hyödyntämisen erityisesti tasatyöntöosuuksilla. Ja tasatyöntöähän riitti. Kisaan lähdin pidoilla, mutta näin jälkikäteen puntaroituna olisin selvinnyt kisasta myös ilman pitoja. Mutta valehtelisin, jos sanoisin ettei nousujen hiihtäminen vuorotahtia tuntunut nautinnolta. Ensi vuodeksi on siis tiedossa enemmän voiman hankintaa ja tasatyöntöharjoituksia.


Kisan aikana kroppa toimi hyvin, huolto pelasi eikä energioiden kanssa ollut lainkaan ongelmia. Olotila ja tekeminen tuntui virkeältä koko kisan ajan eikä krampitkaan kiusanneet pari lihasnykäystä lukuunottamatta. (En yleensä muutenkaan kramppaa helposti.) Viimeiset kilometrit jaksoin tulla hyvin jopa pompputasuria ja maalissa olin jopa mielestäni liiankin energinen. Tästä syystä lopullinen sijoituskin jäi harmittamaan. Maalissa olevaan olotilaan peilaten pidän suoritustani (13.) jotakuinkin keskinkertaisena. Edessä oli vain ja ainoastaan maratonmatkojen ammattilaisia ja heitä löytyi myös takaani. Jos maalissa olisin ollut kaikkeni antaneena, olisin todennäköisesti enemmän tyytyväinen tulokseeni. Mutta hiihto on tulosurheilua ja lopullinen päivän tulos oli 13., turhat selittelyt pois.


Maali Morassa.

Tämä viikko on mennyt palautumisen merkeissä ja kehon omia tuntemuksia kuunnellen. Valmentajani kanssa halusimme varmistaa täydellisen palautumisen ja siitä syystä Vasaloppetin jälkeiset harjoitteet on suoritettu maltilla ja huolellisesti. Suurin vastuu palautumisen onnistumisessa on minulla ja uskon sen onnistuneen. 

Varsinaisesta kisasta selvisin todella vähin "vaurioin". Vastoin kuin luulin, käteni eivät olleet lainkaan kipeät kisan jäljiltä, vaikkka pääasiallinen etenemismuoto olikin tasatyöntö. Ainoastaan niskassa tunsin pientä kivistystä ja päkiät olivat kisan jälkeiset pari päivää hellänä. 

SM-kisoihin on enää pari viikkoa. Tähtäin on asetettu sinne. 

Aurinkoista kevättä.

Heli