30.3.2015

SM Ruka

Kauden 2014-2015 viimeiset SM-hiihdot ovat nyt tältä kaudelta paketissa. Tarjolla oli niin aurinkoista kuin pilvistä säätä ja sama pätee myös omiin fiiliksiin ja tuntemuksiin kisojen osalta. Ruka on yksi mieluisimmista maastoista ja siihen kun yhdistää entisen kotikunnan mielettömät kannustukset, jää ilman muuta mieleen kuitenkin positiiviset mielikuvat ja tunnelmat.


Viestijoukkueemme maalitunnelmia. Kuva:Viestintäpalvelu Heidi Lehikoinen


Ennen Rukan SM-hiihtojen alkamista tiesin olevani hyvässä kunnossa niin lihaksiston, kunnon kuin henkisen valmistautumisen puitteissa. Melko rauhallisin mielin sain siis odotella kisojen ensimmäistä starttia. Viikonlopun suunnitelmana oli startata kaikille kisamatkoille ja näin myöskin tein. Kisaurakka alkoi perjantaina sprinttiviestin merkeissä. Parini, Mona-Liisan, sprinttitaidot tiedetään kansainvälisestikin, joten suurin odotusarvo pariviestissä (ainakin omalta osaltani) kohdistui omaan henkilökohtaiseen onnistumiseeni.


Sprinttiviestin karsintavaiheen pystyimme Monan kanssa hiihtämään suht rennoin mielin, ilman suuria ponnisteluja. Tavoitteena oli saada hyvä vire säilymään finaaliin saakka. Tässä mielestäni onnistuimme kohtuullisen hyvin. Oma lihaksistoni palautui karsintavaiheesta hyvin, joten pystyin hyvillä mielin valmistutua kovaan finaalirutistukseen. Finaalissa startti onnistui hyvin ja olin ennen ensimmäistä kurvia toisena. Vaihtoon tulin kolmantena heti Leena Nurmen ja Maija Hakalan jälkeen. Sijoituksemme viestin aikana oli pääpiirteittäin sijan neljä tuntumassa, kuitenkin siten, että kolmas sija oli juuri edessämme. Loppusijoitus oli kuitenkin pariviestissä sija 4. ja vain 3,01 sekuntia pronssista. Harmittavaa, miutta parempaan emme perjantaina pystyneet. Omat osuussijoitukseni olivat 3., 4. ja 2. eli varsin hyviä, joten jossittelun varaa ei ole. Suksi toimi loistavasti ja kroppa palautui vedoista hyvin. Ainoa vaikea paikka oli viimeisen oman osuuteni tasainen pätkä nousun jälkeen. Siitä kun olisi muutaman sekunnin saanut kirittyä, mutta ei.... Parempaan en pystynyt. Kaikesta huolimatta annan joukkueellemme finaalista pienen plussan :).


Lauantaina vuorossa Rukalla oli 3x5km viesti. Joukkuessamme hiihtivät Mona, Jonna Heimonen ja minun tehtävänäni oli ankkuroida viesti. Mona aloitti viestin huikean hyvin ja toi Kouvolan vaihtoon toisena heti Anne Kyllösen jälkeen. Eroa kolmenteen joukkueeseen oli tullut jo hyvin ennen Jonnan osuutta. Rukan rankoista rankimmassa maastossa Jonna teki myös huikean hiihdon ja toi joukkueemme vaihtoon kuudentena. Lähtiessäni omalle osuudelleni en todellakaan tiennyt kamppailevani pronssimitalista, mutta näin vain kävi. Heti oman osuuteni alussa ohitin kaksi joukkuetta ja pääsin hiihtämään omaa hiihtoani kenenkään sitä häiritsemättä. Aino-Kaisa meni minusta ohi ennen ensimmäistä kilometriä, mutta päätin olla hyppäämästä siihen kyytiin. Pikkuhiljaa aloin mielessäni laskeskella sijoituksia, kun ohittelin edessä hiihtäviä tyttöjä. Pian huomasin olevanikin jo kolmantena. Huikeaa!!! Kuulin toisen kierroksen alkuosassa Kertun (Niskanen) olevan jo näköetäisyydellä minuun, mutta uskoin eron riittävän. Sukseni olivat huippulyönnissä ja kroppa pelasi hyvin. Viimeisen stadionin nousun varmistelin hiihtämällä napsun hiljempaa, jotta jaksan viimeisen stadionin osan pitää tahtia päällä. Oli huipputunne tuoda Kouvola maaliin pronssille! Mitali tuli odottamatta. Ja tuntemuksetkin olivat ja ovat sen mukaiset.


SM-pronssi 3x5km.


Sunnuntai, 30km, ei sitävastoin mennyt suunnitelmien mukaisesti. Aamulla ja herätessäni lihaksisto tuntui todella hyvältä ja virkeältä. Samoin verryttely sujui hyvin. Ennen starttia kroppa ei antanut lainkaan huonoja signaaleja, mutta siitä huolimatta hiihdettyäni kisaa vajaa kolme kilometriä, selkäni alkoi kipuilla ja kramppailla. Luulin oireiden menevän ohitse, mutta hiihdon edetessä tuntemukset vain vahvistuivat ja lopulta työskentely oikealle puolelle vaikeutui. Jouduin keskeyttämään kisani seitsemän kilometrin kohdalle. Tiesin, ettei selän oireiden kanssa kannata leikkiä, enkä halunnut olla ensiavun hoidettavana maastossa. Kävelin ladulta pari sataa metriä autolle, kunnes selkä kramppasi kunnolla ja vei jalat altani. Keskeytys oli siis oikea vaihtoehto, vaikka kovasti minua harmittaa. Selkäni tekee näitä kramppeja joskus, tosin hyvin hyvin harvoin. Kyseessä on pelkkä lihasspasmi, joka on varsin kivulias, mutta vaaraton. Yleensä tokenen siitä päivässä, parissa. Tänään maanantaina en kuitenkaan mennyt töihin, johtuen edelleen vaivaavista krampeista, jotka ovat pahemmat kuin eilen. Hierontaa, fysioterapiaa, kevyttä liikuntaa ja lepoa, niillä tämä tilanne totutusti normalisoituu. Synkistelemään en ala. Suunta on eteenpäin ja entistä suuremmalla nälällä =)


Aurinkoista kevättä

Heli




15.3.2015

Ajatelmia Vasaloppetista

Ensimmäinen Vasaloppet on siis koettu. Olipahan huikea kisa ja huikeat puitteet. Ja mikä ihmismäärä! Wau! Maailman suurin massahiihtotapahtuma tarjosi minulle, ensikertalaiselle, jännitystä, paljon ihmeteltävää ja jopa pienoista säpinää heti kisan ensimetreistä. Itse kisaa en loppuviimein jännittänyt juurikaan vaan jätin jännittämisen kokonaan Esan harteille, joka toimi huoltajanani kisan aikana. Ennen tapahtumaa valmistavat harjoitukset sekä energiatankkaus oli sujunut hyvin, joten pystyin luottamaan omaan jaksamiseeni. Miksi siis hermoilla.


Vasaloppetin maalisuoralla.


Tavoitteenani oli saada mahdollisimman hyvä alku, jotta saisin parhaimmat mahdolliset asetelmat ensimmäiseen nousuun. Tämä taktiikka tosin sai kolauksen jo ensimetreistä, koska eliittiryhmän lähtöverkko jumiutui eikä siis noussut suunnitellusti ylös. Jumiutumisen seurauksena ensimmäisen lähtörivin eliittimiehet hiihtivät verkkoon ja päälle "pannutti" toinen lähtevä eliittimiesrivistö. Eliittinaiset, eli ryhmä josta itse starttasin, lähti kolmannesta rivistä. Naiset ehtivät kuitenkin hieman ottaa vauhtia auraamalla pois ennen törmäämistä miehiin ja itse pujahdin pienten akrobatiatemppuilujen jälkeen verkon alitse. Aikaa en juurikaan tuohon verkon kanssa selvittelyyn menettänyt, mutta sijoituksia kylläkin. Tapahtuman seurauksena ensimmäisessä nousussa oli vain yritettävä löytää sopiva paikka hiihtää ja edetä, omia kisavälineitä varjellen. Itseasiassa ladun vaihteleminen alkunousussa olisi ollut mahdotonta, ainakaan nousun alkuosassa, sen verran paljon ihmisiä oli. Rauhassa siis etenin, kunnes asetelmien parantaminen oli mahdollista.


Vasaloppetin ladun kuntoa pari päivää ennen H-hetkeä.


Kisaan lähdin hieman pidemmällä perinteisen sauvalla kuin tavallisesti, mikä osoittautui kisan aikana hyväksi ratkaisuksi. Latu oli paikoin, lämpimän sään johdosta, todella pehmyt ja pidempi sauva mahdollisti paremman voiman hyödyntämisen erityisesti tasatyöntöosuuksilla. Ja tasatyöntöähän riitti. Kisaan lähdin pidoilla, mutta näin jälkikäteen puntaroituna olisin selvinnyt kisasta myös ilman pitoja. Mutta valehtelisin, jos sanoisin ettei nousujen hiihtäminen vuorotahtia tuntunut nautinnolta. Ensi vuodeksi on siis tiedossa enemmän voiman hankintaa ja tasatyöntöharjoituksia.


Kisan aikana kroppa toimi hyvin, huolto pelasi eikä energioiden kanssa ollut lainkaan ongelmia. Olotila ja tekeminen tuntui virkeältä koko kisan ajan eikä krampitkaan kiusanneet pari lihasnykäystä lukuunottamatta. (En yleensä muutenkaan kramppaa helposti.) Viimeiset kilometrit jaksoin tulla hyvin jopa pompputasuria ja maalissa olin jopa mielestäni liiankin energinen. Tästä syystä lopullinen sijoituskin jäi harmittamaan. Maalissa olevaan olotilaan peilaten pidän suoritustani (13.) jotakuinkin keskinkertaisena. Edessä oli vain ja ainoastaan maratonmatkojen ammattilaisia ja heitä löytyi myös takaani. Jos maalissa olisin ollut kaikkeni antaneena, olisin todennäköisesti enemmän tyytyväinen tulokseeni. Mutta hiihto on tulosurheilua ja lopullinen päivän tulos oli 13., turhat selittelyt pois.


Maali Morassa.

Tämä viikko on mennyt palautumisen merkeissä ja kehon omia tuntemuksia kuunnellen. Valmentajani kanssa halusimme varmistaa täydellisen palautumisen ja siitä syystä Vasaloppetin jälkeiset harjoitteet on suoritettu maltilla ja huolellisesti. Suurin vastuu palautumisen onnistumisessa on minulla ja uskon sen onnistuneen. 

Varsinaisesta kisasta selvisin todella vähin "vaurioin". Vastoin kuin luulin, käteni eivät olleet lainkaan kipeät kisan jäljiltä, vaikkka pääasiallinen etenemismuoto olikin tasatyöntö. Ainoastaan niskassa tunsin pientä kivistystä ja päkiät olivat kisan jälkeiset pari päivää hellänä. 

SM-kisoihin on enää pari viikkoa. Tähtäin on asetettu sinne. 

Aurinkoista kevättä.

Heli




4.3.2015

Suuntana Vasaloppet


Squeezyn voimalla kohti Vasaloppetia.

Nyt se sitten alkaa, nimittäin tankkaus kohti elämäni ensimmäistä Vasaloppetia. Vielä en ole osannut suuremmin jännittää, mutta tiedän sen tunteen hiipivän mieleeni viimeistään siinä vaiheessa, kun lentokone jättää Suomen kamaran. Sääolosuhteet lupaavat Ruotsinmaalle lähes bikinikelejä, joten raskas ja lämmin hiihto on siis edessä. Usean vuoden ajan olen haaveillut lähteväni Vasaloppetiin, mutta edes viime syksynä Vasaloppetia ei alustavassa kisakalenterisuunnitelmassani näkynyt. Jossain vaiheessa se kuitenkin löysi paikkansa kisojeni joukosta. Innolla odotan. Ainoa harmittava asia Vasaloppetin osalta on nyt se, että Lahden maailmancup jää välistä. Lahti oli merkittynä kisakalenteriini ja olisihan siellä ollut minulle yksi lempimatkoistani eli 10km perinteisellä. Mutta kahdessa kisassa, kun ei voi hiihtää yhtäaikaa, vaikka kuinka tahtoisi. Toivottavasti valitsin nyt siis oikein.


Posiolla treeniolosuhteet ovat täydelliset ja lunta riittää.

Vasaloppetiin olen pyrkinyt valmistautumaan huolella ja tällä hetkellä kehon signaalit ovat hyviä. Vasaloppetia ajatellen pidensin jonkin aikaa sitten hiihtosauvaani 1,5 cm, koska tasatyöntöosuutta kisassa on paljon. Tällä hetkellä sauvan mitta on siis 148,5cm, kun se minulla normaalisti on 147cm (oma pituus on siis 175cm). Alustavan suunnitelman mukaan lähden kisaan pidoilla eli haluan jakaa kehon rasitusta eri maastonkohtien mukaan. Tosin varmuuden vuoksi mukaan lähtevät myös luistelusukset, jos tilanne vaatii pelkkää tasatyöntöä. Ensikertalaisena en kuitenkaan halua ottaa hölmöjä riskejä, vaan kaikki ratkaisut teen tarkasti pohtien.


Matkan pituus, 90 kilometriä ei ole minulle mikään uusi asia, joten sen suhteen en ole hermoillut. Pisin kisani on ollut 92km ja 90km:n ja 80km:n kisoja olen hiihtänyt ennenkin, mutta en kertaakaan perinteisellä. Katsotaan miten käy. Sijoitustavoitteita en itselleni ole (mitään julkistettavia) asettanut, koska starttiviivalle on lisäkseni tulossa niin MM-kisojen kävijöitä kuin ammattilaistiimien hiihtäjiä. Samasta eliittiryhmästä kuitenkin lähden muiden kovien naisien kanssa. Matka on pitkä ja mitä tahansa voi tapahtua. Tavoitteeni on suoriutua niin hyvin kuin mahdollista. Sitkeyttä ja sinnikkyyttä riittää. Lisäksi, vaikka en ole maratonmatkojen ammattilainen, kokemuksesta ja oman kehon tuntemuksesta on varmasti hyötyä. Kuten myös suomalaisesta sisusta :)


Koska matka on pitkä, niin myös sopivien treenien lisäksi on energiavarastot täydennettävä sunnuntain koitokseen. Tankkauksen lisäksi ruokavalioni koostuu (kuten yleensäkin) laadukkaasta perusruoasta. Alla on Squeezyn tankkausohje, jonka olen saanut Esko Kotivuorelta. Kiitos Esko! Tätä tankkausohjetta noudatan valmistautuessani pitkiin kisoihin. (Huomaa, että tässä tankkausohjeessa kisa on sunnuntaina. Jos oma kisasi on lauantaina, aloita tankkaus vuorokausi aiemmin.)



Tankkausohje (Squeezy)


Keskiviikko:   Juo päivän aikana Squeezyn Carboload-tankkausjuomajauhetta siten, että sekoitat
                        6 ruokalusikallista litraan vettä. Näitä annoksia on juotava 2 päivässä (eli yhteensä
                        2 litraa). Nauti päivän aika hitaasti ja noudata lisäksi laadukasta hiilihydraattipitoista
                        ruokavaliota.

Torstai:           Sama kuin keskiviikkona.

Perjantai:        Sama kuin torstaina.

Lauantai:        Normaali, laadukas ruokavaliopäivä. Vältä voimakkaasti rasvaisia ruokia. Nesteytä
                       kehoa laimealla (2%) urheilujuomalla, jonka lopetat iltapäivän aikaan. Juo vähintään
                       1,5 litraa. Itse käytän urheilujuomana Squeezyn urheilujuomia.

Sunnuntai:     Normaali aamupala, jonka jälkeen laimeaa urheilujuomaa 0,5 litraa.
                      Vasaloppet.





Tästä alkaa siis loppuvalmistautuminen. Alla hieman kisan korkeuskäyriä. Onneksi maalia kohden on alamäkeä ,)




Pitäkää peukkuja

Heli