26.2.2015

Finlandia-hiihto 2015

Tälle kaudelle 2014-2015 otin tavoitteeksi vähentää maratonmatkojen määrää edellistä kausista. Näin Finlandia-hiihdon jälkeen näyttää siltä, että karkeasti ottaen noin tai lähes puolet maratonmatkojen kisoista on siis hiihdetty. Mieli tosin saattaa kevään mittaan muuttua, mutta ainakin tällä hetkellä suunnitelma pitää. Katsotaan miten käy ;) En siis pidä suunnitelmaani kovinkaan kiveen piirrettynä, mutta koska oma painoalueeni on normaalimatkoilla, haluan olla myös keväällä suorituskykyisessä kunnossa myös lyhyemmillä matkoilla.

Finlandia-hiihto kuuluu jokavuotiseen perinteeseen, joten sitä ei voi jättää välistä. Onhan kysymyksessä Suomen suurin maratonhiihto tai massahiihto, kuten kansankielisesti sanotaan. Lauantain Finlandiahiihdosta, tai oikeastaan sääennustuksen lupaamasta kelistä, todella innostuneena. Sääennuste lupasi märkää, kunnon liisterikeliä. Tähän kun vielä yhdistettiin hieman likainen lumi, tiesin, että pääsen testaamaan vihdoin kunnon kisaolosuhteissa valkopohja-Rossignolia. Ennen kisaa testasin kahta eri suksiparia, mutta päädyin nimenomaan juuri tuohon valkopohjaan. 

Lahden kisatunnelmaa.


Suksi pelasikin alusta loppuun saakka kuin unelma. Pito oli täydellinen ja suksi luisti. Vaikka järjestäjät olivat keksineet viikko ennen varsinaista kisaa huonontaa lähtöpaikkaani luvattua ja ansaittua paikkaa reilusti taaksepäin (mitä naisille ei vapaan kisassa tehty), onnistuin saamaan hyvän startin. Stadionilta nousu oli tosin tarkkuutta vaativaa kaatuilevien ja luistelevien miesten seassa puikkelehtiessa, mutta siitä huolimatta onnistuin välttämään kolarit. 10 kilometrin hiihdon kohdalla olin jättänyt toisena ollutta Sveitsin Nicole Donzallazia jo kaksi minuttia. Valmentajani, Veikko Anttosen, sanat muistaen hiljensin taas tahtiani. Tästä huolimatta lopullista eroa Donzallaziin oli maalissa kertynyt jo 6.22 minuuttia.  Edessä olisi vielä tärkeitä kisoja, joten tietty säästeleväisyys olisi tärkeää. Ensi viikolla kirjotan tänne sivuilleni lisää, miksi näin tein. 


Finlandia-hiihdon tuliaisia.

Kisan olosuhteet olivat vallinneisiin sääolosuhteisiin eli usean päivän vesisateet ajatellen hyvässä kunnossa. Roskia ladulla ei juurikaan ollut, mutta latu oli todella pehmeä. Edellisenä päivänä vaihdoimme treenisauvoihini varmuuden vuoksi One Way:n suurimmat sommat, jotta tasatyöntö pehmeässä onnistuisi mahdollisimman hyvin eikä sauva uppoaisi. En pidä hiihtämisestä isolla sommalla, mutta joskus tilanteet ja olosuhteet vaativat tekemään toisin kuin haluaisi. Päädyin siis lopulta hiihtämään sauvalla, jossa oli suurempi sompa, mikä olikin sitten oikea ratkaisu jo heti ensimmäisiä kilometrejä ajatellen. 

Viime vuonna kisasin Finlandiassa molempina päivinä, mutta tänä vuonna päätin jo hyvissä ajoin jättäväni sunnuntain kisan hiihtämättä. Tiesin pienen kiusauksen hiipivän Lahdessa mieleeni, joten varauduin suosiolla tähän jättämällä vapaan kisavälineet kotiin. Ehkä sitten taas ensi vuonna.

Kevättä odotellen

Heli