26.2.2015

Finlandia-hiihto 2015

Tälle kaudelle 2014-2015 otin tavoitteeksi vähentää maratonmatkojen määrää edellistä kausista. Näin Finlandia-hiihdon jälkeen näyttää siltä, että karkeasti ottaen noin tai lähes puolet maratonmatkojen kisoista on siis hiihdetty. Mieli tosin saattaa kevään mittaan muuttua, mutta ainakin tällä hetkellä suunnitelma pitää. Katsotaan miten käy ;) En siis pidä suunnitelmaani kovinkaan kiveen piirrettynä, mutta koska oma painoalueeni on normaalimatkoilla, haluan olla myös keväällä suorituskykyisessä kunnossa myös lyhyemmillä matkoilla.

Finlandia-hiihto kuuluu jokavuotiseen perinteeseen, joten sitä ei voi jättää välistä. Onhan kysymyksessä Suomen suurin maratonhiihto tai massahiihto, kuten kansankielisesti sanotaan. Lauantain Finlandiahiihdosta, tai oikeastaan sääennustuksen lupaamasta kelistä, todella innostuneena. Sääennuste lupasi märkää, kunnon liisterikeliä. Tähän kun vielä yhdistettiin hieman likainen lumi, tiesin, että pääsen testaamaan vihdoin kunnon kisaolosuhteissa valkopohja-Rossignolia. Ennen kisaa testasin kahta eri suksiparia, mutta päädyin nimenomaan juuri tuohon valkopohjaan. 

Lahden kisatunnelmaa.


Suksi pelasikin alusta loppuun saakka kuin unelma. Pito oli täydellinen ja suksi luisti. Vaikka järjestäjät olivat keksineet viikko ennen varsinaista kisaa huonontaa lähtöpaikkaani luvattua ja ansaittua paikkaa reilusti taaksepäin (mitä naisille ei vapaan kisassa tehty), onnistuin saamaan hyvän startin. Stadionilta nousu oli tosin tarkkuutta vaativaa kaatuilevien ja luistelevien miesten seassa puikkelehtiessa, mutta siitä huolimatta onnistuin välttämään kolarit. 10 kilometrin hiihdon kohdalla olin jättänyt toisena ollutta Sveitsin Nicole Donzallazia jo kaksi minuttia. Valmentajani, Veikko Anttosen, sanat muistaen hiljensin taas tahtiani. Tästä huolimatta lopullista eroa Donzallaziin oli maalissa kertynyt jo 6.22 minuuttia.  Edessä olisi vielä tärkeitä kisoja, joten tietty säästeleväisyys olisi tärkeää. Ensi viikolla kirjotan tänne sivuilleni lisää, miksi näin tein. 


Finlandia-hiihdon tuliaisia.

Kisan olosuhteet olivat vallinneisiin sääolosuhteisiin eli usean päivän vesisateet ajatellen hyvässä kunnossa. Roskia ladulla ei juurikaan ollut, mutta latu oli todella pehmeä. Edellisenä päivänä vaihdoimme treenisauvoihini varmuuden vuoksi One Way:n suurimmat sommat, jotta tasatyöntö pehmeässä onnistuisi mahdollisimman hyvin eikä sauva uppoaisi. En pidä hiihtämisestä isolla sommalla, mutta joskus tilanteet ja olosuhteet vaativat tekemään toisin kuin haluaisi. Päädyin siis lopulta hiihtämään sauvalla, jossa oli suurempi sompa, mikä olikin sitten oikea ratkaisu jo heti ensimmäisiä kilometrejä ajatellen. 

Viime vuonna kisasin Finlandiassa molempina päivinä, mutta tänä vuonna päätin jo hyvissä ajoin jättäväni sunnuntain kisan hiihtämättä. Tiesin pienen kiusauksen hiipivän Lahdessa mieleeni, joten varauduin suosiolla tähän jättämällä vapaan kisavälineet kotiin. Ehkä sitten taas ensi vuonna.

Kevättä odotellen

Heli


Jämillä jälleen - Jämi42

Jämin SM-kisoista ei ehtinyt kulua aikaa edes kahta viikkoa, kun suuntasimme jälleen kohti Jämiä. Tällä kertaa edessä oli hieman pidempi kisasuoritus, sillä tavoitteeni oli aloittaa ns. maratonkausi nimenomaan Jämi42:ssa. Kyseessähän oli siis minulle ensimmäinen Jämi42-kisa, joten innolla ja kiinnostuneena matkasin kohti Jämin harjuja. Jämille matkaaminen vaatii aina hieman "istumalihaksia", koska matkaa Posiolta kertyy hieman reilu 700kilometriä. Koska matka oli pitkä, jouduin olemaan perjantain kokonaan poissa töistä. Mutta mitä hiihtäjä ei tekisi oman harastuksensa hyväksi =). Maanantaina työmaa kuitenkin taas kutsuu. Tähän rytmiin ja satunnaisiin poissaoloihini ovat ilmeisesti myös pienet oppilaatkin tottuneet: sen verran innokkaina maanantaisin kyselevät opettajansa kisatuloksia =)


Tunnelmia Jämi42:den maalisuoralla. Kuva: Teemu Ojapalo


Kun perjantaina saavuimme Jämille, oli kello jo sen verran paljon, että ulkona alkoi jo hämärtää. Totutusti Jämillä latuun tutustuminen vaatisi mukaan otsalamput, joita meillä Esan kanssa ei ollut mukana, joten tutustuimme illalla hiihtäen ainoastaan Jämi42:n radan alku- ja loppuosaan. Luotimme siihen, että rata on merkattu tarpeeksi selkeästi ja osaamme kiertää oikean reitin. Perjantaina latukone oli juuri tulomme aikaan vasta lähtenyt kiertämään lauantain kisareittiä ja tästä syystä stadionalueen radat olivat kovat ja jäiset. Arvelimme kuitenkin, että lauantaina ongelmaksi saattaa koitua radan pehmeys ja siitä syystä vaihdoin toisiin OneWay-sauvoihini hieman suuremmat sommat, mikä lauantain kisan pehmeillä laduilla olikin hyvä ratkaisu.



 Kisan jälkeen. Kuva: Teemu Ojapalo
Ennen kisaa.  Kuva: Teemu Ojapalo



Kisaa edeltävän yön nukuin todella sikeästi ja valmistautuminen ensimmäiseen Jämi42-koitokseen sujui pienen jännityksen siivittämänä. Talven ensimmäinen pidempi kisa on aina arvoitus lähinnä sen kannalta, kuinka kroppa lähtee toimimaan kisan edetessä. Jämin kisan sää oli hieman haasteellinen, mutta kokemuksen perusteella hieman arvioin kelin muuttumista ja valitsin kisasukset sen mukaan. Kisaan lähdin puhtaalla liisterivoitelulla.


Voittajan seppele =)


Varsinainen kisa sujui hyvin. Lähdin ensimmäiset kilometrit vauhdikkaasti, mutta tilannetta kuunnellen. Pääpiirteittäin varsinaista loppetin kisavauhtia pidin ensimmäiset 8 kilometriä ja lopussa nostin vauhtia viimeisille 4 kilometrille, mikä riitti karistamaan tytöt (Maija Hakalan ja Anni Kainulaisen) kannoiltani. Kisa itsessään ei ollut raskas ja onnistuin tavoitteessani, hiihtämään säästeliäästi. Seuraavana viikonvaihteena edessäni olisi Finlandia-hiihto, jonne säästelin voimiani. Omalta osaltaan onnistuneessa viikonlopussa on tärkeät roolinsa myös huollolla, joka taas onnistui mainiosti. Eli kiitos rakkaalle miehelleni, Esalle, onnistuneesta voitelusta ja kiitos, Hannu, kisanaikaisesta huollosta. Loppetmatkoja ei yksin voiteta vaan se on tiimityötä. Viikonlopun yksi voitto minulle oli myös se, että Esa pääsi aloittamaan loppetkautensa - siinä on aihetta juhlaan =)


3.2.2015

SM Jämi

Parin vuoden tauon jälkeen oli aika palata Jämille SM-hiihtojen merkeissä. Jämillä olen kisannut jo hiihtourallani parisen kertaa, joten kisapaikka itsessään on vuosien varrella muotoutunut varsin tutuksi. Tuttuun paikkaan on aina helppo tulla.


Lauantaina maaliin tulon jälkeen. Kuva: Jämin SM-hiihdot 2015.


Valmistautuminen kauden ensimmäiseen SM-hiihtoon meni osin kovien pakkasten siivittämänä, maltillisesti kilpaillen ja hyviä, onnistuneita treenejä tehden. Tiesin olevani hyvässä kunnossa. Aivan seesteisesti valmistautuminen ei suinkaan täysin mennyt. Kroppa ja lihakset olivat kyllä kunnossa, mutta edellinen viikko ennen Jämin koitoksia meni taistellessa flunssaa ja aikaa vastaan. Vielä torstaina  aamulla, eli päivää ennen sprinttiä, olin hieman epävarma, pääsisinkö viivalle lainkaan, mutta Jämiä kohti matkustaessa olo koheni kuitenkin huomattavasti. Kuumetta minulla ei ollut flunssassa lainkaan, mutta olo oli muutoin todella tukkoinen ja nuhainen. Jotenkuten onnistuin kuitenkin selättämään taudin, jopa supernopeasti, ja uskaltauduin kisaamaan.


Perjantain sprintissä vire oli lähes normaalin veroinen, enkä tuntenut itseäni enää kipeäksi. Perjantain sprintin tarkoituksena oli hieman "avata konetta" lauantain ja sunnuntain kisoja ajatellen. Aika-ajon tulokseen, eli sijaan 14., olin kohtuullisen tyytyväinen, vaikka menetinkin mäen päältä sijoja radan teknisessä osassa. Kenties suksitaituruutta tarvitsen siis lisää =). Sprintit ovat minulle hiihdossa yksi alue, jossa haluan kehittää itseäni lisää ja uskonkin sen tuovan omalta osaltaan vauhtia myös perinteisempiin kisamatkoihin. Parannettavaa kuitenkin jäi. Lopullinen sijoitus sprintissä oli siis 18. ja seuraavalla kerralla tavoitteena on pudottaa tuosta useampikin sija.


Luistelun tyylinäyte lauantain vapaan kisasta. Kuva: Jüri Alba.


Koska sprintin startit jäivät ainoastaan kahteen starttiin, se ei lauantaina aamun juoksulenkillä tuntunut lihaksissa lainkaan. Perjantaina olin tehnyt huolellisen loppuverryttelyn, en tosin kovin pitkän sillä halusin säästää energiaa loppuviikon kisoja silmällä pitäen, mutta sellaisen, että lihakset jäivät hyvään vireeseen. 

Lauantain kisan suksi löytyi aamun testissä helposti. Tiesin sukseni olevan lauantaina hyvä, niin kuin se kisassa sitten olikin. Itse lauantain vapaan kisaan lähdin mielestäni rauhallisesti, mutta siitä huolimatta kello kertoi reilua johtoa jo ensimmäisen mäen päällä. Alun vauhti on minulle tyypillisesti sellainen, että se nousee helposti ja kevyesti ja tästä syystä joudunkin yleensä lähtemään liikkeelle ns. "käsijarru päällä", jotta vauhti riittäisi loppuun saakka. Itse kisasuoritus oli mielestäni voimien jakamisen suhteen onnistunut. Luistelua tosin hieman haittasi se, että kotona viime viikot olen pakkasten vuoksi joutunut treenaamaan perinteistä painottaen. Luistelussa en uskalla viedä suoritusta niin paljon pahan olon puolelle kuin perinteisellä tyylillä. Tämä kuitenkin korjautunee lauhojen kelien ja sitä myötä laadukkaiden luistelutreenien myötä. Valmentajani vinkkasi minulle myös, että luisteluun tarvitsen lisää joustoa, jotta saisin hyödynnetyä paremmin jalkojeni voiman ja voima välittyisi sukseen paremmin. Toisin sanoen hiihdin siis hivenen liian suorilla jaloilla. Edessä on siis sauvoittaluistelua :). Lauantain kisassa sijoitus oli siis 13. Ei hyvä, ei paha. Parempaakin pystyn.


Kuva: Jämin SM-hiihdot 2015.


SM-kisoissa päätähtäimeni oli sunnuntain kisassa eli 15 kilometriä perinteisellä. Edelleen sunnuntaina lihas tuntui hyvältä eikä suuria rasituksen tuntemuksia tuntunut edellisten päivien osalta. Keliolosuhteet olivat olleet koko viikonlopun hieman hankalat ja sama meno jatkui myös sunnuntaina. Koska Jämin maasto on melko rankka, valitsin kisaparikseni mahdollisimman helppohiihtoisen suksen, jotta jaksan nousta nousut mahdollisimman rennosti. Kisassa suksi toimikin upeasti. Loppusijoitus oli lopulta 11. Sijoitukseni tippui puolivälistä loppuun pari sijaa, mikä jäi hieman kaivertamaan mieltäni. Sen verran kuitenkin viikonloppu matkustuksineen, kisailuineen ja sairasteluineen verotti kulkua, että en pystynyt kiristämään vauhtia loppua kohti. Harmittaa edelleen. Toki ymmärrän sen, että kisan taso lauantaina oli korkeampi kuin lauantaina, koska kaikki maajoukkuehiihtäjät olivat viivalla Mona-Liisaa lukuunottamatta. Kuitenkin viikonlopun hiihdot olivat yleisolemukseltaan ja tasaisuudeltaan positiivinen +-merkki.


Kuva: Jämin SM-hiihdot 2015.

SM-kisojen jälkeen olen ottanut nyt pari päivää rennosti. Kahteen päivään en tarkoituksenmukaisesti ole käynyt lainkaan suksilla. Kyseessä on parin päivän hengähdystauko viime viikon rasituksista. Lyhyitä juoksutreenejä tosin olen tehnyt, mutta tänään mieli alkoi jo palata suksille. Minkäs sitä luonteelleen voi =). Suksille kuitenkin vasta huomenna


Hiihtoterveisin

Heli