31.12.2015

25.12.2015

12.11.2015

Lunta, lunta, lunta

Kisakausi pyörähti Vuokatin Suomen Cupista käyntiin parisen viikkoa sitten. Lähellä oli, ettei kisakauden aloitus viivästynyt parilla viikolla ja Vuokatin Suomen Cup jäänyt välistä. Kisakausi tuli kuitenkin avattua, joskin hieman huonolla vireellä. Ehkä ensimmäisten kisojen ylimääräinen jännitys tuli samalla jätettyä Vuokattiin, luulisin. Oli miten oli, katse on tällä hetkellä jo suunnattu seuraaviin kisoihin. Kisakalenterissani seuraavat kisat ovat Oloksen kisat, joissa kisaan tulevalla viikolla 10km perinteisellä ja 5km vapaalla hiihtotavalla. Mutta ennen kuin näihin kisoihin saakka olen päässyt, kerron hieman, mitä syksyn aikana olen tehnyt ja hieman muutakin.


Vuokatin ensilumilla.


Perinteisesti koulujen syysloman aikoihin eli viikolla 42 aloitan hiihtoharjoitteluni Vuokatissa. Samoin tein myös tänä vuonna. Vuokatti on yksi syksyn parhaimpia lumibaanoja erityisesti silloin, kun lunta ei vielä hiihtämiseen saakka ole satanut riittävästi. Latu on hyvin tehty eikä siellä kivet haittaa hiihtäjiä. Vaikka latu ei alkutalvesta/syksystä kovin pitkä yleensä olekaan, niin itsessään lumellepääsyn hurmos ja ilo vie ajatukset pois lyhyen kierroksen kiertämisestä ja ruuhkassa hiihtämisestä. Sopivasti kun muistaa toppuuttaa omaa intoaan ensilumen laduilla ja keskittyy nauttimaan hetkistä suksilla, on harjoittelun tuottavuus suurinta. 


Kaiken kaikkiaan syksyllä Vuokatin latuja kulutin vajaan kahden viikon ajan ja siinä sivussa kertyi hyvin kilometrejä ja treenitunteja. Kesän tauon jälkeen oli myös mahtaa nähdä hiihtoystäviä, joita ei kesän aikana ollut ehtinyt nähdä. Kotona, Posiolla, lumi näyttäytyi lyhyen aikaa hiihtämiseen saakka, mutta onneksi 8.11. saapui (toivottavasti) pysyvä lumi. Koska kotona eikä Kuusamossa ei päässyt säiden vuoksi hiihtämään, olimme Esan kanssa viime viikon Oloksella ja palasimme takaisin tänne eilen illalla. Tänne palaamista olisimme hyvin voineet myöhästyttää parilla päivällä, koska tosiaan kotona nyt vallitsee hyvät ja talviset olosuhteet, mutta valitettavasti alkutalven latujenhoito ei nyt mahdollistanut laadukkaiden harjoitusten tekemistä kotiladuilla. Toivottavasti tilanne paranee talven edetessä.


Näin syksyn aikaan valmentajan merkitys omassa treenaamisessani kasvaa, samoin kuin oman kehon tuntemuksien ja sykkeiden tarkka seuranta. Saattaapa lisäksi olla myös niin, että valmentajan ja oman itseni seurannan lisäksi treenaamistani seuraa ja tarkkailee myös rakas aviopuolisoni. Eipähän pääse tekemään suuria virheitä ;). Innokkuutta kun tunnetusti minulla riittää.



Valmentajani asuu eri paikkakunnalla kuin minä ja välimatkaa meillä on useampi sata kilometriä. Jotta harjoittelun seuraaminen toimisi mahdollisimman hyvin, on nykyisin olemassa erilaisia seurantamenetelmiä. Itselläni on tällä hetkellä käytössä Polarin M400-sykemittari, jonka Flow-sovellukseen siirrän treenini kännykällä välittömästi treenaamasta tultuani. Näin valmentajani voi Polarin Coach-sivuston kautta seurata treenejäni tarkasti ja päivittäin. Erityisesti nyt syksyllä harjoittelun tehostettu seuranta on tärkeää harjoittelumäärien ollessa kovia ja totuttessa kehoa takaisin lumihiihtoon.


Tässä siis oli hieman kuulumisiani. 
Kuulumisiani voi blogini lisäksi seurata myös Twitteristä ja Instagramista. (Klikkamalla Twitter- ja Instagram-sanoja linkki aukeaa sivuilleni).


Lumisin terveisin

Heli





19.9.2015

Kouvolasta Ouluun

Hiihtoliitto julkaisi reilu viikko sitten seuranmuutoslistan ja niinhän se lista näytti, että allekirjoittaneen seurakin vaihtui Kouvolan Hiihtoseurasta Oulun Hiihtoseuraan. Mitään draamaa tai vastaavaa seuranvaihdokseeni ei kuulunut tai liittynyt. Kouvolassa kaikki toimi hyvin, mutta oman hiihtourani kannalta seuranmuutos oli nyt ajankohtainen. Tavoitteenani on kuitenkin kehittyä niin hiihtäjänä kuin tuloksellisesti vuosi vuodelta ja olen valmis myös tekemään kovasti töitä sen eteen. Uudelta seuralta odotan siis saavani myös eväitä omaan kehittymiseeni. Tietysti harmittamaan jäi se, että seuraan jäi useita hyviä tyyppejä ja joukkuetovereita, joiden kanssa on nähty ja koettu paljon. Onneksi heitä kuitenkin näkee jälleen tulevana talvena vaikkakin ehkä hieman eri merkeissä.

Ajatus seuranmuutoksesta tuli suht nopealla aikataululla. Asiaa varmasti nopeutti myös se, että Oulun Hiihtoseuran (OHS) ihmiset suurelta osin ovat minulle enemmän ja vähemmän tuttuja entuudestaan. Valmentajani, Veikko Anttonen, on aiemmin toiminut OHS:n puheenjohtajana ja Oulun Tervahiihdon kilpailunjohtajana. Lisäksi olen asunut Oulussa usean vuoden ajan opiskellessani Oulun Yliopistossa, joten useat OHS:n toimijat ja kilpailijat ovat minulle tuttuja.


Kesän aikana kävin Levillä treenaamassa pari leiriä Riitta-Liisa Roposen mukana ja oikeastaan tuon ensimmäisen leirin aikana heinäkuussa päätös vaihtaa seuraa vahvistui. Noilta leireiltä reppuun jäi paljon hyvää oppia ja edelleen lisää asennetta omaan tekemiseen.


Posion treenimaisemia.

Mutta jos hieman muita kuulumisia.... Syyslomaan on enää kolme viikkoa (= 15 työpäivää) eli pian ollaan jo lumilla. Innoissani odotan hiihtämään pääsyä. Loppukesän treenit ovat menneet hyvin, ehkä paremmin kuin edellisten vuosien aikana. Tähän tärkein syy lienee se, että olen onnistunut pysymään terveenä enkä viime aikoina ole rullasuksillakaan kaatunut ;). Alkukesästä kirjoitin, että voimaharjoittelua olen tehostanut ja nyt näyttää siltä, että voimatasoissa on tapahtunut huomattavaa kehitystä. Toivottavasti saan sen myös siirrettyä lumille.

Työn ohella treenaaminen ei aina ole helppoa tai yksinkertaista. Minulle on jo luontaista, että päivät suunnittelen pitkälti urheilun ehdoilla. Onneksi se tällä hetkellä on työn puitteissa mahdollista. Lukujärjestyksessä minulla on päiviä, jolloin ehdin treenata aamulla ennen töitä sekä päiviä, jolloin hyppytuntien ansiosta voin tehdä punttitreenin työpäivän aikana. Posiolla punttisali sijaitsee ihan koulun vieressä, joten siirtymiseen ei mene kuin hetki. Useana päivänä ehdin siis tehdä kaksi harjoitusta. Näin ei suinkaan ole ollut joka vuosi, joten nykyiseen tilanteeseen olen enemmän kuin tyytyväinen. 


Aurinkoista syksyä
Heli



30.8.2015

Kesän 2015 kuulumisia

Kesän 2015 ajan blogi on viettänyt hiljaiseloa ja näin syksyn kynnyksellä onkin hyvää aikaa hieman käydä läpi, mitä kaikkea kesän aikana on tapahtunut ja kuinka treenit ovat sujuneet. Yksi syy blogin hiljaiseloon ovat tietysti kesän treenikiireet ja kesän aikana päivän rauhallisimmat hetket olen halunnut rauhoittaa kunnolla palautumiselle. Tänä kesänä palautumisen merkitys on korostunut entisestään treenimäärien noustessa. Viime viikolla kävin tarkasti läpi kesän treenitoteutumia ja hyvältähän se näytti, muutoinkin kuin vain määrien osalta.


Levin treenimaisemia.


Mutta tuskin kenenkään urheilijan kesä menee täysin suunnitelmien mukaan. Kesään kun mahtuu monenmoista treeniä ja tapahtumaa, niin mukana on myös vauhtia ja ehkäpä vaarallisiakin tilanteita. Pieni hetki kun voi muuttaa hetkessä treenien suuntaa. Viimeisten vuosien aikana olen jopa useaan kertaan todennut, ettei taida olla olemassa kesää ilman yhtä rymyämistä ja itsensä kolhimista. Niin on tapahtunut myös tänäkin kesänä.

Heinäkuun loppupuolella tehdessäni aivan normaalia tasatyöntötreeniä, jouduin alamäessä väistämään emäporoa ja sen vasaa (pohjoisessahan noita poroja riittää) jolloin perinteisen rullasukseni tökkäsivät asfaltilla olleeseen kiveen huonoin seurauksin. Sukset pysähtyivät välittömästi minun lentäessä vähemmän tyylikkäässä kaaressa suoraan asfalttiin. Aluksi luulin selvinneeni pelkillä naarmuilla, mutta varsin pian kotia kohti siirtyessäni minulle selvisi tilanteen todellinen laita oikean polveni  ja vasemman kylkeni alkaessa särkeä.

Päivystyksessä lääkäri totesi kylkiluuni murtuneen, mutta ei vilkaissutkaan polvea, vaikka varaaminen jalalle ei lainkaan onnistunut enkä voinut päivystykseen päästyäni edes astua jalalla. Onneksi kotona sattui olemaan kyynärsauvat joiden avulla liikkuminen onnistui joten kuten. Seurailin kotona tilannetta pari päivää, jonka jälkeen katsoin viisaammaksi varata ajan yksityiselle lääkäriasemalle Rovaniemelle. Magneettikuvien kautta diagnoosiksi paljastui polvilumpion rustopinnan halkeama, joka oli syntynyt kovan iskun seurauksena.

Onni onnettomuudessa, vamma ei siis syntynyt ns. kantavalle pinnalle. Diagnoosin annettua lääkäri antoi treeniluvan välittömästi. Saisin siis aloittaa treenaamisen kivun sallimissa rajoissa. Polven turvotuksen vuoksi meni pieni tovi (reilu neljä päivää), jolloin keskityin lepuuttamaan jalkaa. Kuitenkin melko pian nousin jo pyörän selkään ja aloitin varovaiset pyörätreenit. Tällä hetkellä jalan tilanne on jo hyvä. Jalka kestää jo kovaakin juoksua eikä se enää vaikuta treeneihini. Kuitenkin voin todeta jalan olevan päivä päivältä parempi. Loppujen lopuksi treeneihin onnettomuuden vaikutus oli melko vähäinen, vaikka se ei aluksi siltä tuntunutkaan.


Maisemia Posion Riisitunturilta.
Riisitunturin polkuja.

Mutta jos jalan lisäksi kertoisin hieman kesän muusta harjoittelusta. Tänä kesänä Esa on ollut treeneissäni enemmän mukana kuin koskaan aikaisemmin ja on ilmeisen tarkasti perillä treeneistäni, kuinka ne onnistuvat. Lisäksi tänä kesänä tasatyönnön osuutta kesäharjoitteluun olemme painottaneet entisestään. Minulla on erilaisten tasatyöntöharjoitusten lisäksi takana jopa useampi 5,5tunnin tasatyöntötreeni. Voimapainotuksen myötä myös olo on riskimpi kuin aiemmin, toivottavasti se näkyy myös menossa ja vauhdissa ladulla ensi talvena.

Uintia Posiojärvessä.

Tänä kesänä lajikirjooni on tullut mukaan myös avovesiuinti, jota keskimäärin olen tehnyt kerran viikossa. Aikaisemmin olen uinut paljon, mutta Posiolta uimahallin puuttuessa uintitreenini ovat jääneet vähemmälle. Uinti on mitä mainioin harjoitusmuoto lihaksille ja hengitykselle. Onneksi uintiaikaa on edessä vielä muutama viikko ennen kuin vedet kylmenevät liian kylmiksi.


Ensi viikolla on tiedossa uutta blogipäivitystä. Käy lukemassa kuulumiset sitten uudestaan.

Heli



8.7.2015

Vehnätön kesä 2015?

Opettajan kesäloma on jo edennyt jonkin aikaa ja vihdoin on aikaa kevyen päivän päätteeksi päivitellä nettisivustoa. Edellisen kauden tulosten ja toteutumien perusteella lähdimme valmentajani kanssa uuteen kauteen tavoitteena pieni harjoittelumäärä nosto. Tai, no....kesäkuun puoleenväliin tai jopa kesäkuun loppuun mennessä määrän nostaminen oli lähinnä harjoitusmäärän laskemista. Voimaa ja määrää kun ei ole suotavaa tehdä samassa paletissa. Harjoitustuntimäärät noudattivat kuitenkin kutakuinkin viime vuoden toteutumia. Mielessäni ehkä odotin reilummalta tuntuvaa treenimäärän nostoa, hieman malttamaton kun aina olen.

Kesäkuun alun harjoituspainotus kuun puoliväliin saakka oli edellisvuosiin poiketen korostetun paljon voimanhankinnassa, joten punttisalilla olen painoja kolistellut hetken jos toisenkin. Tuloksiakin on tullut, vaikka ne nyt eivät vielä itse suoranaisesti hiihtosuorituksessa näkynyt, ainakaan Vuokatin Aateli Race:ssa. Lopettelin juuri massiivisen voimakuurini muutama päivä ennen Vuokattia, joten oli odotettavaakin ettei lihas olisi siellä kovinkaan yhteistyökykyinen. Mielessä on kuitenkin se, että tavoitteet ovat vasta talvessa ja nimenomaan koin ja koen edelleen voimatasojen noston minulle tärkeäksi. Ulkoisesta habituksestakin voinee päätellä sen etten ole mikään voimapesä, mutta minkä voimassa häviän sen sinnillä ja sisulla voitan ;).


Luistelun tyylinäytettä Vuokatista. Kuvan otti Tarja Jakobsén. Tarjan ottamia huikeita kuvia voit ihastella osoitteessa http://www.tarjajakobsen.com/.

Vuokatin jälkeen treenisuuntausta käänsimme enemmän määrän puolelle ja treenien myötä lihaksisto alkoi toipumaan voimaharjoittelun tuomasta jäykästä, tönkköisestä olosta. Samalla rentoutui myös oma mieli ja sitä myötä oma tekeminen. Kroppa ottaa vastaan hyvin treeniä ja paikat kestää treenata. Tilanne ei siis ole hullummin. Viime talven lonkkaongelmat ovat vähentyneet sitä mukaa, mitä enemmän ja kauemmin olen lonkkaa kuntouttanut. Pakaraosastolla vaivaa kuntoutuksesta johtuen vähän väliä kireys, mutta se johtunee lihasten vahvistumisesta ja vankistumisesta. Tärkeintä on kuitenkin kivuton liike ja erityisesti kivuton juoksu. Kivuttomuuden seurasta lienee myös se, että mieli treenivivun vääntämisestä enemmän kaakkoon vaivaa ajoittain. Onneksi minua seuranneet ja tukeneet (ja varmasti fiksummat) osaavat valmennuspuolella lyötä aika ajoin jäitä lippalakin ja pyöräilykypärän alle;).


Tasatyöntöä Vuokatissa.


Viime syksynä kerroin aloittaneeni siedätyshoidon ja luonnollisesti tämä kesä on nyt ensimmäinen kesä tuon jälkeen. Alkukesän ongelmien voisin sanoa vähentyneen, mutta pienoista tukkoisuutta on aika ajoin havaittavissa. Toki kesällä mahdollisia allergian aiheuttajia on ilmassa paljon, joten kaikkia niitä, mitkä minulle reaktioita antavat en välttämättä edes tiedä. Hengityksen suhteen tilanne vaikuttaa hyvältä. Tosin siedätyshoidon jälkeen aika ajoin minua on häirinnyt epämääräinen urtikaria eli nokkosihottuma, joka treenin aikana voi nousta ja häviää nopeasti treenin loputtua jälkiä jättämättä. Lääkäreiden mukaan reaktiot eivät ole juuri koskaan ole vakavia, vaan lähinnä ikäviltä tuntuvia. Minua neuvottiin välttämään vehnää, jos se siitä johtuisi ja nyt olenkin pian ollut vehnättä kokonaisen kuukauden. Ruokavalion muutos tapahtui yllättävän helposti. Tähdennän vielä, että sallin siis itselleni edelleen kauran, ohran ja ruiksen. Paljon olen joutunut myös itse tekemään, mutta sen koen lähinnä mieltä avartavana. Tärkeintä on kuitenkin, että oireet lievittyivät hiukan ruokavalion muuttamisen myötä, joten vielä toistaiseksi jatkan vehnättömällä ruokavaliolla. Johtuivatko oireeni sitten vehnästä, sitä en osaa sanoa, mutta tällä hetkellä koen ehkä jopa syöväni entistä terveellisemmin ja jopa monipuolisemmin.

Lämpimiä kelejä toivoen 

Heli

4.5.2015

Kausi 2014-2015

Harjoituskausi 2014-2015 päättyi muutama päivä sitten. Vielä en ole tehnyt lopullista laskentaa kauden toteutumista ja määristä, mutta varovaisen arvion mukaan tuntimäärät pyörivät samoissa lukemissa kuin vuosi sitten. Vaikka nopealla vilkaisulla määriin voisi luulla, että kauden sisältö noudattaa monotonisesti samaa linjaa kuin edellinen vuosi - näin ei kuitenkaan ole. 

Vuosi sitten pohdiskelin ja puntaroin yksin sekä yhdessä valmentajani Veikko Anttosen kanssa, niin kuin joka kevät teemme, ja päätimme yhdessä muuttaa pieniä osia treenaamisessani ja valmennuksessani. Tähän välihuomautuksena todettakoon, että jokaiselle harjoituskaudelle teemme pieniä muutoksia eikä muutoksissa siis mitään sen kummallisempaa tai dramaattisempaa ollut. Voimaa, nopeutta ja hyvää harjoitustaitoa, kehon kuuntelua, niillä pääsee jo pitkälle. Vuosien varrella olen oppinut olevani ise suurimmassa vastuussa siitä, kuinka treenini onnistuvat ja kuinka tuottavina ja onnistuneina harjoitukset pystyn toteuttamaan. Valmentajan tehtävä karkeasti on tehdä soittoon nuotit, mutta urheilija hoitaa soittamisen ja sen, miten soitto sujuu ja miltä se kuulostaa. Tähän kuitenkin korostan, että omassa valmennuksessani valmentajalla on todella tärkeä rooli erityisesti valmennuksen rytmittämisessä ja niin sanotusti jarrun painamisessa, levon varmistamisessa. Ilman valmentajaa treenimääräni saattaisivat karata liian suuriksi ylenmääräisen intoilun vuoksi. 

Mutta jos palataan vuoden takaisiin aikoihin. Yksi suurista päätöksistäni vuosi sitten oli suksimerkin vaihto. Muutos oli monin puolin vaikea sillä yhteistyökuvioihin kuuluu itse merkin lisäksi lukuisia hyviä tyyppejä, mutta koin tilanteen kuitenkin ajankohtaiseksi. Näin jälkikäteen ajateltuna voin todeta onnistuneeni vaihdossa. Suuri kiitos siitä Tom Jacobsenille ja Rossignolille. 

Hiihtoani on tukemassa useampi yritys. Yrityksillä on tärkeä rooli menestyksen mahdollistamisessa. Kiitos.


Kokonaisuudessaan kauteen olen kohtuullisen tyytyväinen. Selvisin talven ja kisakauden läpi suuremmitta sairasteluitta. Jämin SM-kisakuntoa söi flunssa ja Rukan 30km päättyi keskeytykseen selän vuoksi. Niin valitettavaa kuin se onkin ,nämä kuuluvat kuitenkin urheiluun. Kaikesta huolimatta annan kaudesta itselleni kiitettävän arvosanan. Ihan siihen, mihin haluisin en päässyt, joten nälkää jäi ;)


Posion Kirintövaaran maisemia.


Uusi harjoituskausi on aluillaan. Ensi viikolla voit lukea blogistani alkaneen kauden uusia harjoitustuulia. Vielä aion kuitenkin nauttia pohjoisen lumista ja viettää suksilla vielä pienen tovin.

Heli

15.4.2015

Kuulumisia keväthangilta

Moni suomalainen hiihtäjä päätti kisakautensa Rukan Sm-hiihtoihin tai viimeistään pääsiäiskisoihin. Itselläni kisaaminen jatkui ja jatkuu edelleen ilmojen lämmetessä. SM-kisojen jälkeen piti ottaa pari päivää hieman kevyemmin, jotta sain selkäkramppini hoidettua pois. Onneksi selkä asettuikin suht nopeasti ja pääsiäisen aikaan pystyin osallistumaan jopa pariin kisaankin.


Tyylinäyte pääsiäiskisoista Keminmaalta. Kuva: Janita Luttunen.


Pääsiäisen jälkeen suuntasimme Esan kanssa Muonioon, tarkoituksenamme hiihtää koko Lapponia. Aiemmin talvella en ollut varma osallistumisestani, mutta ratkaisevaksi tekijäksi muotoutui Esan saama luistelukisalupa. Liikaa kisoja Esalla ei tänä talvena ole ollut johtuen syksyn jalkaoperaatiosta.


Pallas.

Lapponiahiihdon ensimmäiselle päivälle Keimiön Kiekerölle, jonka mitta on 60km, oli tiedossa raskasta keliä. Onneksi kuitenkin aurinko helli hiihtäjiä eikä kelin raskautta oikeastaan huomannut täydellisessä kevätsäässä. Hiihtoni lähti alusta saakka liikkeelle kevyesti ja pysyinkin miesten kärkiletkassa hyvän aikaa. Välillä jopa tuntui, että vauhtia olisi voinut lisätä, mutta laskeskelin edessä olevia hiihtäjiä ja totesin ettei hiihdossa ollut kiirettä. Muut tytöt olivat tippuneet kyydistä jo matkan alkuvaiheilla. Miehet kiristivät pikkuhiljaa tahtiaan, mutta halusin pitää vallitsevan matkavauhtini. Ilmeisesti vauhdinjakoni toimi, sillä Keimiön Kiekerön lähestyessä loppuaan parantelin tasaiseen tahtiin sijoituksiani. Maalissa olinkin 17. nopein kaikista hiihtäjistä. Ei pöllömmin =).


Lapponian johtajaliivi.


Keskiviikkona, ennen torstain toista kisapäivää, minulla oli hieman lämpöä. Ei kuumetta siten, miten minulla yleensä on, mutta lämpöä kuitenkin. Esa oli ollut SM-hiihtojen jälkeen hieman flunssainen, joten elimistöni ilmeisesti kamppaili jotain pöpöä vastaan. Oloni oli lämmöstä huolimatta kuitenkin normaali, joten päätin jatkaa Lapponiaa ja hiihtää torstaina Himmelriikin Hiihdon, 50km, jos kisa-aamuna ei lämpöä olisi. Lämpöä ei onneksi ollut, mutta päätin kuitenkin hiihtää kisan repimättä itseäni turhaan tai liikaa äärirajoille. Verryttelyssä ja kisan alussa oloni oli hieman tukkoinen, mikä varmasti näkyi kisan alkusuorituksessa. Hiihto tuntui kuitenkin teknisesti ja kunnon puolesta kevyeltä, joten pystyin nauttimaan kisasta. Kropassa oli energiaa ja suksi toimi. Oli helppoa tehdä ns. järkevä hiihto, jossa pystyin etenemään energiaa säästäen.


Lapponia viimeisenä päivänä. 5km maaliin. Kuva: Janita Luttunen.


Lapponia päättyy 80km:n mittaiseen Karra Huikoseen, jossa reitti kulkee Hetasta Pallaksen kautta Olokselle. Tänä vuonna säät olivat matkalle suosiolliset: lauantaina aurinko paistoi ja tuuli oli kohtuullinen. Lisäksi tuulen suunta oli suureksi osaksi tuntureilla joko myötäinen tai sivuttaismyötäinen. Karra Huikoselle onnistuin saamaan hyvän miesporukan, jossa vuorovedoin eteneminen toimi. Matka tuntui etenevän nopeasti. Edellisinä päivinä olin Lapponiassa hiihtänyt pullon kanssa, mutta Karra Huikoseen lähdin juomarepulla. Juomarepun tosin heitin pois jo Pallakselle eli noin 55km:n kohdalla, koska tunsin, etten tarvitse loppumatkalle enää juotavaa. Eikä loppumatkasta ollut lainkaan ongelmia. Viikon kisat onnistuivat sikäli, että lopun nousuissa olisin pystynyt joka päivä etenemään jopa loikalla. Tämä lisäsi tosin myös harmitustani siitä, että jouduin keskeyttämään Rukan 30 kilometriä.


Kuva ennen Lapponian ensimmäistä starttia. Kuva: Esko Kotivuori.

Viikon kisani eivät kuitenkaan päättyneet tuohon Lapponian 190 kilometrin mittaiseen rutistukseen. Olin nimittäin luvannut, että osallistun kotipaikkakuntani, Posion, Pentik-hiihtoihin sunnuntaina. Oman haasteensa kisaan toi se, että johtuen lauantain illallisesta, olimme kotona vasta myöhään yöllä. Matkana Posion Pentik-hiihdoissa oli vain viisi kilometriä, mutta lyhyen levon kanssa olisi omat haasteensa. Kisa sujui kuitenkin kohtuullisen hyvin, vaikka tuntemus kisasta oli kaikkea muuta kuin nautinnollinen. Voitin kisan, Marjaana Pitkäsen hävittyä minulle 12 sekuntia. Keli oli vesikeliksi liukas, joka tosin huononi sitä mukaa mitä myöhempänä lähtöaika oli, mutta sehän on normaalia kevätkisoissa.

Kisani eivät kuitenkaan päättyneet tämän kauden osalta tähän. Posiolla lunta riittää vielä ainakin metrin verran, joten voi olla että suksilla tulee vietettyä tunti jos toinenkin. Toivottavasti latumiehet pitävät ladut kunnossa mahdollisimman pitkään, sillä voi olla että pururatojen ja polkujen sulamiseen menee vielä aikaa.

Aurinkoa kevääseen

Heli

30.3.2015

SM Ruka

Kauden 2014-2015 viimeiset SM-hiihdot ovat nyt tältä kaudelta paketissa. Tarjolla oli niin aurinkoista kuin pilvistä säätä ja sama pätee myös omiin fiiliksiin ja tuntemuksiin kisojen osalta. Ruka on yksi mieluisimmista maastoista ja siihen kun yhdistää entisen kotikunnan mielettömät kannustukset, jää ilman muuta mieleen kuitenkin positiiviset mielikuvat ja tunnelmat.


Viestijoukkueemme maalitunnelmia. Kuva:Viestintäpalvelu Heidi Lehikoinen


Ennen Rukan SM-hiihtojen alkamista tiesin olevani hyvässä kunnossa niin lihaksiston, kunnon kuin henkisen valmistautumisen puitteissa. Melko rauhallisin mielin sain siis odotella kisojen ensimmäistä starttia. Viikonlopun suunnitelmana oli startata kaikille kisamatkoille ja näin myöskin tein. Kisaurakka alkoi perjantaina sprinttiviestin merkeissä. Parini, Mona-Liisan, sprinttitaidot tiedetään kansainvälisestikin, joten suurin odotusarvo pariviestissä (ainakin omalta osaltani) kohdistui omaan henkilökohtaiseen onnistumiseeni.


Sprinttiviestin karsintavaiheen pystyimme Monan kanssa hiihtämään suht rennoin mielin, ilman suuria ponnisteluja. Tavoitteena oli saada hyvä vire säilymään finaaliin saakka. Tässä mielestäni onnistuimme kohtuullisen hyvin. Oma lihaksistoni palautui karsintavaiheesta hyvin, joten pystyin hyvillä mielin valmistutua kovaan finaalirutistukseen. Finaalissa startti onnistui hyvin ja olin ennen ensimmäistä kurvia toisena. Vaihtoon tulin kolmantena heti Leena Nurmen ja Maija Hakalan jälkeen. Sijoituksemme viestin aikana oli pääpiirteittäin sijan neljä tuntumassa, kuitenkin siten, että kolmas sija oli juuri edessämme. Loppusijoitus oli kuitenkin pariviestissä sija 4. ja vain 3,01 sekuntia pronssista. Harmittavaa, miutta parempaan emme perjantaina pystyneet. Omat osuussijoitukseni olivat 3., 4. ja 2. eli varsin hyviä, joten jossittelun varaa ei ole. Suksi toimi loistavasti ja kroppa palautui vedoista hyvin. Ainoa vaikea paikka oli viimeisen oman osuuteni tasainen pätkä nousun jälkeen. Siitä kun olisi muutaman sekunnin saanut kirittyä, mutta ei.... Parempaan en pystynyt. Kaikesta huolimatta annan joukkueellemme finaalista pienen plussan :).


Lauantaina vuorossa Rukalla oli 3x5km viesti. Joukkuessamme hiihtivät Mona, Jonna Heimonen ja minun tehtävänäni oli ankkuroida viesti. Mona aloitti viestin huikean hyvin ja toi Kouvolan vaihtoon toisena heti Anne Kyllösen jälkeen. Eroa kolmenteen joukkueeseen oli tullut jo hyvin ennen Jonnan osuutta. Rukan rankoista rankimmassa maastossa Jonna teki myös huikean hiihdon ja toi joukkueemme vaihtoon kuudentena. Lähtiessäni omalle osuudelleni en todellakaan tiennyt kamppailevani pronssimitalista, mutta näin vain kävi. Heti oman osuuteni alussa ohitin kaksi joukkuetta ja pääsin hiihtämään omaa hiihtoani kenenkään sitä häiritsemättä. Aino-Kaisa meni minusta ohi ennen ensimmäistä kilometriä, mutta päätin olla hyppäämästä siihen kyytiin. Pikkuhiljaa aloin mielessäni laskeskella sijoituksia, kun ohittelin edessä hiihtäviä tyttöjä. Pian huomasin olevanikin jo kolmantena. Huikeaa!!! Kuulin toisen kierroksen alkuosassa Kertun (Niskanen) olevan jo näköetäisyydellä minuun, mutta uskoin eron riittävän. Sukseni olivat huippulyönnissä ja kroppa pelasi hyvin. Viimeisen stadionin nousun varmistelin hiihtämällä napsun hiljempaa, jotta jaksan viimeisen stadionin osan pitää tahtia päällä. Oli huipputunne tuoda Kouvola maaliin pronssille! Mitali tuli odottamatta. Ja tuntemuksetkin olivat ja ovat sen mukaiset.


SM-pronssi 3x5km.


Sunnuntai, 30km, ei sitävastoin mennyt suunnitelmien mukaisesti. Aamulla ja herätessäni lihaksisto tuntui todella hyvältä ja virkeältä. Samoin verryttely sujui hyvin. Ennen starttia kroppa ei antanut lainkaan huonoja signaaleja, mutta siitä huolimatta hiihdettyäni kisaa vajaa kolme kilometriä, selkäni alkoi kipuilla ja kramppailla. Luulin oireiden menevän ohitse, mutta hiihdon edetessä tuntemukset vain vahvistuivat ja lopulta työskentely oikealle puolelle vaikeutui. Jouduin keskeyttämään kisani seitsemän kilometrin kohdalle. Tiesin, ettei selän oireiden kanssa kannata leikkiä, enkä halunnut olla ensiavun hoidettavana maastossa. Kävelin ladulta pari sataa metriä autolle, kunnes selkä kramppasi kunnolla ja vei jalat altani. Keskeytys oli siis oikea vaihtoehto, vaikka kovasti minua harmittaa. Selkäni tekee näitä kramppeja joskus, tosin hyvin hyvin harvoin. Kyseessä on pelkkä lihasspasmi, joka on varsin kivulias, mutta vaaraton. Yleensä tokenen siitä päivässä, parissa. Tänään maanantaina en kuitenkaan mennyt töihin, johtuen edelleen vaivaavista krampeista, jotka ovat pahemmat kuin eilen. Hierontaa, fysioterapiaa, kevyttä liikuntaa ja lepoa, niillä tämä tilanne totutusti normalisoituu. Synkistelemään en ala. Suunta on eteenpäin ja entistä suuremmalla nälällä =)


Aurinkoista kevättä

Heli




15.3.2015

Ajatelmia Vasaloppetista

Ensimmäinen Vasaloppet on siis koettu. Olipahan huikea kisa ja huikeat puitteet. Ja mikä ihmismäärä! Wau! Maailman suurin massahiihtotapahtuma tarjosi minulle, ensikertalaiselle, jännitystä, paljon ihmeteltävää ja jopa pienoista säpinää heti kisan ensimetreistä. Itse kisaa en loppuviimein jännittänyt juurikaan vaan jätin jännittämisen kokonaan Esan harteille, joka toimi huoltajanani kisan aikana. Ennen tapahtumaa valmistavat harjoitukset sekä energiatankkaus oli sujunut hyvin, joten pystyin luottamaan omaan jaksamiseeni. Miksi siis hermoilla.


Vasaloppetin maalisuoralla.


Tavoitteenani oli saada mahdollisimman hyvä alku, jotta saisin parhaimmat mahdolliset asetelmat ensimmäiseen nousuun. Tämä taktiikka tosin sai kolauksen jo ensimetreistä, koska eliittiryhmän lähtöverkko jumiutui eikä siis noussut suunnitellusti ylös. Jumiutumisen seurauksena ensimmäisen lähtörivin eliittimiehet hiihtivät verkkoon ja päälle "pannutti" toinen lähtevä eliittimiesrivistö. Eliittinaiset, eli ryhmä josta itse starttasin, lähti kolmannesta rivistä. Naiset ehtivät kuitenkin hieman ottaa vauhtia auraamalla pois ennen törmäämistä miehiin ja itse pujahdin pienten akrobatiatemppuilujen jälkeen verkon alitse. Aikaa en juurikaan tuohon verkon kanssa selvittelyyn menettänyt, mutta sijoituksia kylläkin. Tapahtuman seurauksena ensimmäisessä nousussa oli vain yritettävä löytää sopiva paikka hiihtää ja edetä, omia kisavälineitä varjellen. Itseasiassa ladun vaihteleminen alkunousussa olisi ollut mahdotonta, ainakaan nousun alkuosassa, sen verran paljon ihmisiä oli. Rauhassa siis etenin, kunnes asetelmien parantaminen oli mahdollista.


Vasaloppetin ladun kuntoa pari päivää ennen H-hetkeä.


Kisaan lähdin hieman pidemmällä perinteisen sauvalla kuin tavallisesti, mikä osoittautui kisan aikana hyväksi ratkaisuksi. Latu oli paikoin, lämpimän sään johdosta, todella pehmyt ja pidempi sauva mahdollisti paremman voiman hyödyntämisen erityisesti tasatyöntöosuuksilla. Ja tasatyöntöähän riitti. Kisaan lähdin pidoilla, mutta näin jälkikäteen puntaroituna olisin selvinnyt kisasta myös ilman pitoja. Mutta valehtelisin, jos sanoisin ettei nousujen hiihtäminen vuorotahtia tuntunut nautinnolta. Ensi vuodeksi on siis tiedossa enemmän voiman hankintaa ja tasatyöntöharjoituksia.


Kisan aikana kroppa toimi hyvin, huolto pelasi eikä energioiden kanssa ollut lainkaan ongelmia. Olotila ja tekeminen tuntui virkeältä koko kisan ajan eikä krampitkaan kiusanneet pari lihasnykäystä lukuunottamatta. (En yleensä muutenkaan kramppaa helposti.) Viimeiset kilometrit jaksoin tulla hyvin jopa pompputasuria ja maalissa olin jopa mielestäni liiankin energinen. Tästä syystä lopullinen sijoituskin jäi harmittamaan. Maalissa olevaan olotilaan peilaten pidän suoritustani (13.) jotakuinkin keskinkertaisena. Edessä oli vain ja ainoastaan maratonmatkojen ammattilaisia ja heitä löytyi myös takaani. Jos maalissa olisin ollut kaikkeni antaneena, olisin todennäköisesti enemmän tyytyväinen tulokseeni. Mutta hiihto on tulosurheilua ja lopullinen päivän tulos oli 13., turhat selittelyt pois.


Maali Morassa.

Tämä viikko on mennyt palautumisen merkeissä ja kehon omia tuntemuksia kuunnellen. Valmentajani kanssa halusimme varmistaa täydellisen palautumisen ja siitä syystä Vasaloppetin jälkeiset harjoitteet on suoritettu maltilla ja huolellisesti. Suurin vastuu palautumisen onnistumisessa on minulla ja uskon sen onnistuneen. 

Varsinaisesta kisasta selvisin todella vähin "vaurioin". Vastoin kuin luulin, käteni eivät olleet lainkaan kipeät kisan jäljiltä, vaikkka pääasiallinen etenemismuoto olikin tasatyöntö. Ainoastaan niskassa tunsin pientä kivistystä ja päkiät olivat kisan jälkeiset pari päivää hellänä. 

SM-kisoihin on enää pari viikkoa. Tähtäin on asetettu sinne. 

Aurinkoista kevättä.

Heli




4.3.2015

Suuntana Vasaloppet


Squeezyn voimalla kohti Vasaloppetia.

Nyt se sitten alkaa, nimittäin tankkaus kohti elämäni ensimmäistä Vasaloppetia. Vielä en ole osannut suuremmin jännittää, mutta tiedän sen tunteen hiipivän mieleeni viimeistään siinä vaiheessa, kun lentokone jättää Suomen kamaran. Sääolosuhteet lupaavat Ruotsinmaalle lähes bikinikelejä, joten raskas ja lämmin hiihto on siis edessä. Usean vuoden ajan olen haaveillut lähteväni Vasaloppetiin, mutta edes viime syksynä Vasaloppetia ei alustavassa kisakalenterisuunnitelmassani näkynyt. Jossain vaiheessa se kuitenkin löysi paikkansa kisojeni joukosta. Innolla odotan. Ainoa harmittava asia Vasaloppetin osalta on nyt se, että Lahden maailmancup jää välistä. Lahti oli merkittynä kisakalenteriini ja olisihan siellä ollut minulle yksi lempimatkoistani eli 10km perinteisellä. Mutta kahdessa kisassa, kun ei voi hiihtää yhtäaikaa, vaikka kuinka tahtoisi. Toivottavasti valitsin nyt siis oikein.


Posiolla treeniolosuhteet ovat täydelliset ja lunta riittää.

Vasaloppetiin olen pyrkinyt valmistautumaan huolella ja tällä hetkellä kehon signaalit ovat hyviä. Vasaloppetia ajatellen pidensin jonkin aikaa sitten hiihtosauvaani 1,5 cm, koska tasatyöntöosuutta kisassa on paljon. Tällä hetkellä sauvan mitta on siis 148,5cm, kun se minulla normaalisti on 147cm (oma pituus on siis 175cm). Alustavan suunnitelman mukaan lähden kisaan pidoilla eli haluan jakaa kehon rasitusta eri maastonkohtien mukaan. Tosin varmuuden vuoksi mukaan lähtevät myös luistelusukset, jos tilanne vaatii pelkkää tasatyöntöä. Ensikertalaisena en kuitenkaan halua ottaa hölmöjä riskejä, vaan kaikki ratkaisut teen tarkasti pohtien.


Matkan pituus, 90 kilometriä ei ole minulle mikään uusi asia, joten sen suhteen en ole hermoillut. Pisin kisani on ollut 92km ja 90km:n ja 80km:n kisoja olen hiihtänyt ennenkin, mutta en kertaakaan perinteisellä. Katsotaan miten käy. Sijoitustavoitteita en itselleni ole (mitään julkistettavia) asettanut, koska starttiviivalle on lisäkseni tulossa niin MM-kisojen kävijöitä kuin ammattilaistiimien hiihtäjiä. Samasta eliittiryhmästä kuitenkin lähden muiden kovien naisien kanssa. Matka on pitkä ja mitä tahansa voi tapahtua. Tavoitteeni on suoriutua niin hyvin kuin mahdollista. Sitkeyttä ja sinnikkyyttä riittää. Lisäksi, vaikka en ole maratonmatkojen ammattilainen, kokemuksesta ja oman kehon tuntemuksesta on varmasti hyötyä. Kuten myös suomalaisesta sisusta :)


Koska matka on pitkä, niin myös sopivien treenien lisäksi on energiavarastot täydennettävä sunnuntain koitokseen. Tankkauksen lisäksi ruokavalioni koostuu (kuten yleensäkin) laadukkaasta perusruoasta. Alla on Squeezyn tankkausohje, jonka olen saanut Esko Kotivuorelta. Kiitos Esko! Tätä tankkausohjetta noudatan valmistautuessani pitkiin kisoihin. (Huomaa, että tässä tankkausohjeessa kisa on sunnuntaina. Jos oma kisasi on lauantaina, aloita tankkaus vuorokausi aiemmin.)



Tankkausohje (Squeezy)


Keskiviikko:   Juo päivän aikana Squeezyn Carboload-tankkausjuomajauhetta siten, että sekoitat
                        6 ruokalusikallista litraan vettä. Näitä annoksia on juotava 2 päivässä (eli yhteensä
                        2 litraa). Nauti päivän aika hitaasti ja noudata lisäksi laadukasta hiilihydraattipitoista
                        ruokavaliota.

Torstai:           Sama kuin keskiviikkona.

Perjantai:        Sama kuin torstaina.

Lauantai:        Normaali, laadukas ruokavaliopäivä. Vältä voimakkaasti rasvaisia ruokia. Nesteytä
                       kehoa laimealla (2%) urheilujuomalla, jonka lopetat iltapäivän aikaan. Juo vähintään
                       1,5 litraa. Itse käytän urheilujuomana Squeezyn urheilujuomia.

Sunnuntai:     Normaali aamupala, jonka jälkeen laimeaa urheilujuomaa 0,5 litraa.
                      Vasaloppet.





Tästä alkaa siis loppuvalmistautuminen. Alla hieman kisan korkeuskäyriä. Onneksi maalia kohden on alamäkeä ,)




Pitäkää peukkuja

Heli

26.2.2015

Finlandia-hiihto 2015

Tälle kaudelle 2014-2015 otin tavoitteeksi vähentää maratonmatkojen määrää edellistä kausista. Näin Finlandia-hiihdon jälkeen näyttää siltä, että karkeasti ottaen noin tai lähes puolet maratonmatkojen kisoista on siis hiihdetty. Mieli tosin saattaa kevään mittaan muuttua, mutta ainakin tällä hetkellä suunnitelma pitää. Katsotaan miten käy ;) En siis pidä suunnitelmaani kovinkaan kiveen piirrettynä, mutta koska oma painoalueeni on normaalimatkoilla, haluan olla myös keväällä suorituskykyisessä kunnossa myös lyhyemmillä matkoilla.

Finlandia-hiihto kuuluu jokavuotiseen perinteeseen, joten sitä ei voi jättää välistä. Onhan kysymyksessä Suomen suurin maratonhiihto tai massahiihto, kuten kansankielisesti sanotaan. Lauantain Finlandiahiihdosta, tai oikeastaan sääennustuksen lupaamasta kelistä, todella innostuneena. Sääennuste lupasi märkää, kunnon liisterikeliä. Tähän kun vielä yhdistettiin hieman likainen lumi, tiesin, että pääsen testaamaan vihdoin kunnon kisaolosuhteissa valkopohja-Rossignolia. Ennen kisaa testasin kahta eri suksiparia, mutta päädyin nimenomaan juuri tuohon valkopohjaan. 

Lahden kisatunnelmaa.


Suksi pelasikin alusta loppuun saakka kuin unelma. Pito oli täydellinen ja suksi luisti. Vaikka järjestäjät olivat keksineet viikko ennen varsinaista kisaa huonontaa lähtöpaikkaani luvattua ja ansaittua paikkaa reilusti taaksepäin (mitä naisille ei vapaan kisassa tehty), onnistuin saamaan hyvän startin. Stadionilta nousu oli tosin tarkkuutta vaativaa kaatuilevien ja luistelevien miesten seassa puikkelehtiessa, mutta siitä huolimatta onnistuin välttämään kolarit. 10 kilometrin hiihdon kohdalla olin jättänyt toisena ollutta Sveitsin Nicole Donzallazia jo kaksi minuttia. Valmentajani, Veikko Anttosen, sanat muistaen hiljensin taas tahtiani. Tästä huolimatta lopullista eroa Donzallaziin oli maalissa kertynyt jo 6.22 minuuttia.  Edessä olisi vielä tärkeitä kisoja, joten tietty säästeleväisyys olisi tärkeää. Ensi viikolla kirjotan tänne sivuilleni lisää, miksi näin tein. 


Finlandia-hiihdon tuliaisia.

Kisan olosuhteet olivat vallinneisiin sääolosuhteisiin eli usean päivän vesisateet ajatellen hyvässä kunnossa. Roskia ladulla ei juurikaan ollut, mutta latu oli todella pehmeä. Edellisenä päivänä vaihdoimme treenisauvoihini varmuuden vuoksi One Way:n suurimmat sommat, jotta tasatyöntö pehmeässä onnistuisi mahdollisimman hyvin eikä sauva uppoaisi. En pidä hiihtämisestä isolla sommalla, mutta joskus tilanteet ja olosuhteet vaativat tekemään toisin kuin haluaisi. Päädyin siis lopulta hiihtämään sauvalla, jossa oli suurempi sompa, mikä olikin sitten oikea ratkaisu jo heti ensimmäisiä kilometrejä ajatellen. 

Viime vuonna kisasin Finlandiassa molempina päivinä, mutta tänä vuonna päätin jo hyvissä ajoin jättäväni sunnuntain kisan hiihtämättä. Tiesin pienen kiusauksen hiipivän Lahdessa mieleeni, joten varauduin suosiolla tähän jättämällä vapaan kisavälineet kotiin. Ehkä sitten taas ensi vuonna.

Kevättä odotellen

Heli


Jämillä jälleen - Jämi42

Jämin SM-kisoista ei ehtinyt kulua aikaa edes kahta viikkoa, kun suuntasimme jälleen kohti Jämiä. Tällä kertaa edessä oli hieman pidempi kisasuoritus, sillä tavoitteeni oli aloittaa ns. maratonkausi nimenomaan Jämi42:ssa. Kyseessähän oli siis minulle ensimmäinen Jämi42-kisa, joten innolla ja kiinnostuneena matkasin kohti Jämin harjuja. Jämille matkaaminen vaatii aina hieman "istumalihaksia", koska matkaa Posiolta kertyy hieman reilu 700kilometriä. Koska matka oli pitkä, jouduin olemaan perjantain kokonaan poissa töistä. Mutta mitä hiihtäjä ei tekisi oman harastuksensa hyväksi =). Maanantaina työmaa kuitenkin taas kutsuu. Tähän rytmiin ja satunnaisiin poissaoloihini ovat ilmeisesti myös pienet oppilaatkin tottuneet: sen verran innokkaina maanantaisin kyselevät opettajansa kisatuloksia =)


Tunnelmia Jämi42:den maalisuoralla. Kuva: Teemu Ojapalo


Kun perjantaina saavuimme Jämille, oli kello jo sen verran paljon, että ulkona alkoi jo hämärtää. Totutusti Jämillä latuun tutustuminen vaatisi mukaan otsalamput, joita meillä Esan kanssa ei ollut mukana, joten tutustuimme illalla hiihtäen ainoastaan Jämi42:n radan alku- ja loppuosaan. Luotimme siihen, että rata on merkattu tarpeeksi selkeästi ja osaamme kiertää oikean reitin. Perjantaina latukone oli juuri tulomme aikaan vasta lähtenyt kiertämään lauantain kisareittiä ja tästä syystä stadionalueen radat olivat kovat ja jäiset. Arvelimme kuitenkin, että lauantaina ongelmaksi saattaa koitua radan pehmeys ja siitä syystä vaihdoin toisiin OneWay-sauvoihini hieman suuremmat sommat, mikä lauantain kisan pehmeillä laduilla olikin hyvä ratkaisu.



 Kisan jälkeen. Kuva: Teemu Ojapalo
Ennen kisaa.  Kuva: Teemu Ojapalo



Kisaa edeltävän yön nukuin todella sikeästi ja valmistautuminen ensimmäiseen Jämi42-koitokseen sujui pienen jännityksen siivittämänä. Talven ensimmäinen pidempi kisa on aina arvoitus lähinnä sen kannalta, kuinka kroppa lähtee toimimaan kisan edetessä. Jämin kisan sää oli hieman haasteellinen, mutta kokemuksen perusteella hieman arvioin kelin muuttumista ja valitsin kisasukset sen mukaan. Kisaan lähdin puhtaalla liisterivoitelulla.


Voittajan seppele =)


Varsinainen kisa sujui hyvin. Lähdin ensimmäiset kilometrit vauhdikkaasti, mutta tilannetta kuunnellen. Pääpiirteittäin varsinaista loppetin kisavauhtia pidin ensimmäiset 8 kilometriä ja lopussa nostin vauhtia viimeisille 4 kilometrille, mikä riitti karistamaan tytöt (Maija Hakalan ja Anni Kainulaisen) kannoiltani. Kisa itsessään ei ollut raskas ja onnistuin tavoitteessani, hiihtämään säästeliäästi. Seuraavana viikonvaihteena edessäni olisi Finlandia-hiihto, jonne säästelin voimiani. Omalta osaltaan onnistuneessa viikonlopussa on tärkeät roolinsa myös huollolla, joka taas onnistui mainiosti. Eli kiitos rakkaalle miehelleni, Esalle, onnistuneesta voitelusta ja kiitos, Hannu, kisanaikaisesta huollosta. Loppetmatkoja ei yksin voiteta vaan se on tiimityötä. Viikonlopun yksi voitto minulle oli myös se, että Esa pääsi aloittamaan loppetkautensa - siinä on aihetta juhlaan =)


3.2.2015

SM Jämi

Parin vuoden tauon jälkeen oli aika palata Jämille SM-hiihtojen merkeissä. Jämillä olen kisannut jo hiihtourallani parisen kertaa, joten kisapaikka itsessään on vuosien varrella muotoutunut varsin tutuksi. Tuttuun paikkaan on aina helppo tulla.


Lauantaina maaliin tulon jälkeen. Kuva: Jämin SM-hiihdot 2015.


Valmistautuminen kauden ensimmäiseen SM-hiihtoon meni osin kovien pakkasten siivittämänä, maltillisesti kilpaillen ja hyviä, onnistuneita treenejä tehden. Tiesin olevani hyvässä kunnossa. Aivan seesteisesti valmistautuminen ei suinkaan täysin mennyt. Kroppa ja lihakset olivat kyllä kunnossa, mutta edellinen viikko ennen Jämin koitoksia meni taistellessa flunssaa ja aikaa vastaan. Vielä torstaina  aamulla, eli päivää ennen sprinttiä, olin hieman epävarma, pääsisinkö viivalle lainkaan, mutta Jämiä kohti matkustaessa olo koheni kuitenkin huomattavasti. Kuumetta minulla ei ollut flunssassa lainkaan, mutta olo oli muutoin todella tukkoinen ja nuhainen. Jotenkuten onnistuin kuitenkin selättämään taudin, jopa supernopeasti, ja uskaltauduin kisaamaan.


Perjantain sprintissä vire oli lähes normaalin veroinen, enkä tuntenut itseäni enää kipeäksi. Perjantain sprintin tarkoituksena oli hieman "avata konetta" lauantain ja sunnuntain kisoja ajatellen. Aika-ajon tulokseen, eli sijaan 14., olin kohtuullisen tyytyväinen, vaikka menetinkin mäen päältä sijoja radan teknisessä osassa. Kenties suksitaituruutta tarvitsen siis lisää =). Sprintit ovat minulle hiihdossa yksi alue, jossa haluan kehittää itseäni lisää ja uskonkin sen tuovan omalta osaltaan vauhtia myös perinteisempiin kisamatkoihin. Parannettavaa kuitenkin jäi. Lopullinen sijoitus sprintissä oli siis 18. ja seuraavalla kerralla tavoitteena on pudottaa tuosta useampikin sija.


Luistelun tyylinäyte lauantain vapaan kisasta. Kuva: Jüri Alba.


Koska sprintin startit jäivät ainoastaan kahteen starttiin, se ei lauantaina aamun juoksulenkillä tuntunut lihaksissa lainkaan. Perjantaina olin tehnyt huolellisen loppuverryttelyn, en tosin kovin pitkän sillä halusin säästää energiaa loppuviikon kisoja silmällä pitäen, mutta sellaisen, että lihakset jäivät hyvään vireeseen. 

Lauantain kisan suksi löytyi aamun testissä helposti. Tiesin sukseni olevan lauantaina hyvä, niin kuin se kisassa sitten olikin. Itse lauantain vapaan kisaan lähdin mielestäni rauhallisesti, mutta siitä huolimatta kello kertoi reilua johtoa jo ensimmäisen mäen päällä. Alun vauhti on minulle tyypillisesti sellainen, että se nousee helposti ja kevyesti ja tästä syystä joudunkin yleensä lähtemään liikkeelle ns. "käsijarru päällä", jotta vauhti riittäisi loppuun saakka. Itse kisasuoritus oli mielestäni voimien jakamisen suhteen onnistunut. Luistelua tosin hieman haittasi se, että kotona viime viikot olen pakkasten vuoksi joutunut treenaamaan perinteistä painottaen. Luistelussa en uskalla viedä suoritusta niin paljon pahan olon puolelle kuin perinteisellä tyylillä. Tämä kuitenkin korjautunee lauhojen kelien ja sitä myötä laadukkaiden luistelutreenien myötä. Valmentajani vinkkasi minulle myös, että luisteluun tarvitsen lisää joustoa, jotta saisin hyödynnetyä paremmin jalkojeni voiman ja voima välittyisi sukseen paremmin. Toisin sanoen hiihdin siis hivenen liian suorilla jaloilla. Edessä on siis sauvoittaluistelua :). Lauantain kisassa sijoitus oli siis 13. Ei hyvä, ei paha. Parempaakin pystyn.


Kuva: Jämin SM-hiihdot 2015.


SM-kisoissa päätähtäimeni oli sunnuntain kisassa eli 15 kilometriä perinteisellä. Edelleen sunnuntaina lihas tuntui hyvältä eikä suuria rasituksen tuntemuksia tuntunut edellisten päivien osalta. Keliolosuhteet olivat olleet koko viikonlopun hieman hankalat ja sama meno jatkui myös sunnuntaina. Koska Jämin maasto on melko rankka, valitsin kisaparikseni mahdollisimman helppohiihtoisen suksen, jotta jaksan nousta nousut mahdollisimman rennosti. Kisassa suksi toimikin upeasti. Loppusijoitus oli lopulta 11. Sijoitukseni tippui puolivälistä loppuun pari sijaa, mikä jäi hieman kaivertamaan mieltäni. Sen verran kuitenkin viikonloppu matkustuksineen, kisailuineen ja sairasteluineen verotti kulkua, että en pystynyt kiristämään vauhtia loppua kohti. Harmittaa edelleen. Toki ymmärrän sen, että kisan taso lauantaina oli korkeampi kuin lauantaina, koska kaikki maajoukkuehiihtäjät olivat viivalla Mona-Liisaa lukuunottamatta. Kuitenkin viikonlopun hiihdot olivat yleisolemukseltaan ja tasaisuudeltaan positiivinen +-merkki.


Kuva: Jämin SM-hiihdot 2015.

SM-kisojen jälkeen olen ottanut nyt pari päivää rennosti. Kahteen päivään en tarkoituksenmukaisesti ole käynyt lainkaan suksilla. Kyseessä on parin päivän hengähdystauko viime viikon rasituksista. Lyhyitä juoksutreenejä tosin olen tehnyt, mutta tänään mieli alkoi jo palata suksille. Minkäs sitä luonteelleen voi =). Suksille kuitenkin vasta huomenna


Hiihtoterveisin

Heli

11.1.2015

Treenitaukoa

No niin, niinhän siinä sitten kävi. Parin viikon treenitauko, jonka suunnittelin pitäväni joulun seuduilla, venähti pakkasten vuoksi kuukauden kisatauoksi. Tänään eli 11.tammikuuta kisat olisivat olleet Haukiputaan Virpiniemessä, mutta Esan kanssa eilen päätimme, että jätän nämä kisat välistä. Kisat kyllä pidettiin, mutta koska tunnen tässä vaiheessa olevani niin hyvässä kunnossa, en halunnut riskeerata terveyttäni kovan pakkasen ja kovan tuulen yhdistelmässä. Vanhasta tottumuksesta nimittäin tiedän, että lihakseni eivät pidä kylmästä tai saati sitten astmani puuskaisesta pakkastuulesta. Pahan astmani vuoksi pidän henkilökohtaisena pakkasrajana kisaamisen suhteen -15asteen pakkasta. Kyseessä olevat kisat eivät kuitenkaan olleet mitenkään erityisen tärkeät, että olisin vapaaehtoisesti halunnut itseni kylmettää. Ensi viikonloppuna edessä on Vantaan Suomen Cup ja siellä olisi tarkoitus palata kisojen pariin.


Posion Kaamoshiihtojen maalin tuuletus. Kuva: Erkki Ahola, Koillissanomat.


Joulukuussa ehti tapahtua monenmoista. Kisailin ahkerasti, mutta ehkä yksi suurimmista saavutuksista, jonka haluan nostaa esille, oli graduni palauttaminen. Kirjoittamista kesti työn ja treenien ohella puolisen vuotta. Kirjoittaminen ei tuntunut kovinkaan raskaalta, mutta kyllähän se aikaa ja jaksamista vei. Lähiaikoina (ehkä tammikuun lopussa) on tarkoitukseni ladata tuotokseni Jyväskylän yliopiston gradukokoelmaan, joten sieltä työtä voi sitten halutessaan lueskella. Työn voi löytää seuraavalla nimellä: Jopo - avain uuteen tulevaisuuteen? Tapaustutkimus joustavan perusopetuksen merkityksestä nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä. Teos on "lyhyt" 134 sivua eli tutustumiseen kannattaa varata aikaa ;).


Mutta palataanpa ns. treenitaukoon. Vaikka takana oleva kuukausi menikin kisaamatta, ei se suikaan tarkoita vapaata kovista harjoituksista vaan melkeinpä sanoisin tilanteen olevan päinvastoin. Treenitauon aikana olen pyrkinyt valmentajani kanssa viemään ominaisuuksiani eteenpäin, tehden tiettyjen ominaisuuksia painotuksia lyhyin jaksoin. Toisin sanoen olen välillä keskityimme nopeuden ja hyvän tekniikan yhdistämiseen, välillä tehojen tekemiseen, unohtamatta kuitenkaan pitkiä ja huoltavia harjoituksia. Uskon ja luotan jakson vieneen minua jälleen hieman eteenpäin etenkin myös siksi, että olen onnistunut pitämään itseni terveenä, mikä on tässä vaiheessa vuotta erityisen tärkeää.


Treenien tarkoitushan on parantaa urheilijan ominaisuuksia. Viime vuoteen verrattuna olen  lisännyt voiman määrää harjoitusohjelmassani sekä sen lisäksi olen jatkanut voimaharjoituksien määrää pidemmälle kisakauteen kuin koskaan aikaisemmin olen tehnyt. Massiivisia lihaksia en ole saanut, sillä lihastyyppini ei ole nopeasti kasvavaa, mutta tämä ratkaisu näkyy erityisesti parantuneina voimatasoina. En muista koskaan tehneeni voimaennätyksiä joulukuussa, mutta näin kävi tänä vuonna. Ehkä parantunut voimataso näkyy myös hiihdossa, näin ainakin kylämme miehet arvelivat =). Erityisesti tästä muutoksesta olen erityisen iloinen ja mielissäni.


Punttisali-selfie. Tänä vuonna salilla olen viihtynyt muita vuosia enemmän.

Kisoja odotellen, hyvissä fiiliksissä

Heli

p.s. Liukkaita kelejä vuodelle 2015