9.12.2014

Rukan jälkeen

Kisata kotimaisemissa, tuttujen ihmisten ympäröimänä ja saada mitä mielettömintä kannustusta, siitä on yksi mahtavimmista kisapäivistä tehty. Kuten moni varmasti tietää, olen kotoisin Kuusamosta, ja siitä syystä kisaaminen juuri Rukan Maailmancupissa oli minulle tärkeä ja erityisen mieluinen kokemus. Vaikka loppukesä ja syksy olivatkin minulle haastavia, niin siitä huolimatta tuloskehityksessä olin kesän aikana mennyt eteenpäin, mikä näkyykin mm. parantuneina voimatasoina ja parempina nopeusominaisuuksina.


Minä ja mun työvälineet.


Missään vaiheessa en ollut varma pääsemisestäni Rukalle, sillä Oloksen kisaviikonloppuna podin vielä siedätyshoidon mukanaan tuomaa väsymystä ja tukkoisuutta. Minua kyllä varoitettiin, ettei seuraavana viikonloppuna pistoksesta saisi kisata, mutta tulipa sitten jystettyä päätä seinään (jälleen kerran). Oloksen kisat eivät täysin kuitenkaan ns. penkin alle menneet, mutta parantamisen varaa kuitenkin jäi reilusti.  Sisua kisat ainakin kasvattivat =).

Oloksen jälkeen jäin Kouvolan Hiihtoseuran kanssa Leville treenaamaan. Oloksen jälkeen painotus oli laadukkaissa treeneissä ja ladulla tuli vietettyä hetki jos toinenkin. Jo hyvissä ajoin, nostetun treenimäärän vuoksi, päätin suosioilla jättää Rovaniemen toisen kisapäivän kisaamatta ja satsata sunnuntain kympin katsastuskisaan. Yllättävän vaikeaa oli muuten seurata kisoja kotisohvalta villasukat jalassa ja jännittää kilpasiskojen ja -veljien suorituksia. Huikeaa. 


Nämä sukat sain ystävältäni Katilta. Kati ja hänen äitinsä pitävät jalkani lämpimänä kisareissuilla ja kotona. Villasukat ovat parasta. (Vinkki joululahjaideoiden miettijöille. Nämä kelpaa.) Katin äidin luomuksia voit käydä kurkkaamassa sivustolla http://www.lankapirtin.blogspot.fi/.

Rovaniemen kisat perinteisen kisa meni mukavasti, vaikka maalissa en juurikaan ollut väsynyt. Tulos oli kuitenkin 10., mihin kovassa seurassa saa ja pitää olla tyyväinen. Ilmeisesti kroppa piti rankasta treeniviikosta, mutta omaa valmistautumista en ehkä suosittelisi kesken kisakauden. Kisalippu Rukalle kuitenkin tuli ja siitä olinkin tyytyväinen. Edessä oli siis kovat kisat, mutta niin mieluisassa paikassa.

Tällä stadionilla olen aika monet treenit tehnyt. Kotikisa.

Rukan Maailmancupiin valmistauduin kotoa käsin. Posiolta Rukalle on matkaa 65km, joten etäisyys tässä tapauksessa palveli hyvin kisoihin keskittymistä. Rukalla kävin tekemässä ainoastaan viimeistelyharjoitukset ja viemässä sukset Haahdin Pentille kisavoiteluun, koska kotonakin oli luonnonlunta hyvin.

Rukalla tunnetusti maasto on mäkinen ja rankka. Suksen täytyy siis toimia moitteettomasti eikä kompromisseja suksien tai voitelun suhteen voi juurikaan tehdä. Kisaan valitsin itselleni suksipakastani helppohiihtoisimman suksen, sillä mäet olisi jaksettava kivuta ilman suuria rimpuiluja ylös. Suksi toimikin kisassa moitteettomasti eli mitään jossiteltavaa ei suksen toimivuuden ja voitelun suhteen jäänyt. Ne toimivat nimittäin täydellisesti. Omalla kohdallani ns. Impinlinnan laskun olisin voinut laskea paremmin (olin siinä tosi huono) ja tiedän jääneeni siinä liikaa (paljon). Uskallusta ei vain ollut tarpeeksi (kannattaa käydä katsomassa se lasku, jos arkailuni ihmetyttää). Lisäksi hiihdin välissä yhden pätkän huomaamattani liian lujaa ja se kostautui toisella kierroksella Valkeisenvaaran pitkässä nousussa. Sain kuitenkin kroppani toimimaan loppuun, mutta Rukan latu ei anna anteeksi hölmöilyjä. Niinpä menetin paljon turhia sijoituksia. 

Kuitenkin kisoista jäi hyvä mieli. Suomalaisista naisista olin 11., joten taakse jäi monta kovaa naista. Vaikka "tykkisuoritusta" ei Rukalta tullutkaan, niin suuren talviurheilun tunnelmasta ei voinut kuin nauttia. 


Hyvää joulunodotusta                         Heli