27.9.2014

Ylävartalopainotteista treeniä

Opettajan syyslomaan on enää pari viikkoa aikaa ja majoitus Vuokatin ensilumenladulle on jo varattu. Erityisen innolla odotan uuden suksikaluston testausta ja tietysti hiihtäjäystävien näkemistä. 


Uusia työvälineitä.


Menneellä viikolla Posion laduille satoi lunta paksu kerros, jonka kunnan huoltomiehet kävivät hiihtäjille tasaamassa moottorikelkalla. Innokkaita hiihtäjiäkin ladulla tavattiin, tosin oma hiihtämiseni rajoittui yhteen lyhyeen kokeilukertaan. Olisin varmasti ollut ladulla pidempäänkin, mutta iltapäivällä keli oli liian "erigeepermäinen",varsinkin kun treenaus on viime päivinä, tai oikeammin viime viikkoina, ollut vahvasti tasatyöntöpainotteista ja muutoinkin ylävartaloa kuormittavaa.



Kuten osa varmaan huomasi, kävin Levin Ruskamaratonilla juoksemassa 10km:n kisan (GPS:n mukaan 10,2km) sijoittuen kisassa Iida Haatajan jälkeen toiseksi. Kisan loppuaika taisi olla kympiksi huonoin juoksemani kympin aika, mutta kohtuullinen verrattuna siihen, että keskeyttäminen kävi mielessäni jo 3km:n kohdalla. Juoksu ei ollut juoksua, vaan se oli ennemminkin selviytymistä takaisin lähtö-/maalialueelle.

Ennen Ruskamaratonia olin potenut jo jonkin aikaa epämääräistä lonkkakipua, mutta päätin tarkastuttaa tilanteen lääkäriltä ennen Levin kymppiä. Yleislääkäri tarkisti tilanteen ja onnekseni pääsin päivää ennen kisaa ultraan, jossa tarkistettiin etteivät lonkan limapussit ole tulehtuneet. Tilanne näytti ultrassa normaalilta eikä tulehdusta ollut, joten sain lääkäriltä luvan juosta, koska "tuskin kipu siitä pahenee". 

Tuskin olin kympin kisaa päässyt maaliin, kun tajusin lääkärin olleen väärässä. Lonkka kipeytyi juoksusta siinä määrin, että kipu illan mittaan paheni niin pahaksi etten kyennyt lainkaan kävelemään. Sunnuntain kotimatka Leviltä Posiolle kulki Lapin keskussairaalan kautta, josta poistuin kävelykeppien kanssa. Lääkärin mukaan lonkassa oli nivelkapseli turvonnut, mikä puolestaan aiheutti kovat kivut. Tilanteen rauhoittamiseksi olin viikon pois töistä ja jo keskiviikkona taisin heittää kyynärsauvat nurkkaan (eli vajaa neljä päivää kuljeksin apuvälineiden kanssa). Treenauksen suhteen pidin hieman pidemmän tauon (4pv), jos mukaan ei lasketa kotona suoritettuja leuanvetoja. Tällä kertaa lepääminen ei ollut edes vaikeaa, sillä keskityin puhtaasti toipumiseen ja lepäilyyn.

Ruskamaratonin jälkeen muutin treenaustani selkeästi ylävartalopainotteiseksi. Viime viikkoina pääpaino on ollut tasatyönnössä (1h-3,5h/krt) ja voimaharjoittelussa. Lisäksi olen pyöräillyt (sisällä ja ulkona) ja varovaisesti rullilla hiihtänyt perinteistä. Eilen kävin pitkästä aikaa uimassa, jotta saisin treenaamiseeni vaihtelua, ja sitä ajattelin lisätä syksyn treeneihin kerta viikkoon. Näillä, jos voi sanoa "korvaavilla" menen vielä jonkin aikaa. Treenimäärä syyskuussa on hieman laskenut, mutta toisaalta koen oloni vahvaksi ja pirteäksi. Voi olla, että tämä jakso tekee minulle hyvää. 


Sisäpyöräily ei kuulu suosikkeihini, mutta asenteella sekin menee.


Tulevana maanantaina käyn varmuuden vuoksi tarkistuttamassa lonkan tilanteen varjoaine-MRI:ssä (varjoaine-magneetti) ja kuuntelemassa tilanteen Juha Leppävuorelta ennen paluuta normaaliin treeniin. Haluan olla varma, että kaikki on kunnossa, vaikka tilanne on jo hyvä. Osatekijä hyvään toipumiseeni on varmasti osteopaatti Simo Kurvisella, jonka luona kerta viikkoon olen käynyt tilannetta normalisoimassa.



Ettei liikaa luppoaikaa olisi, niin syyskuun alussa aloitin siedätyshoidot timoteitä ja lehtipuita vastaan. Tällä hetkellä tilanne on se, että seuraava siedätyspistos on jo 4. kerta eli tiistain jälkeen intensiivijaksoa on jäljellä enää 5., 6., ja 7.kerta. Hyvällä mallilla siis. Paljon peloteltua väsymystä en hoidon aikana ole potenut lainkaan, vaan olo on ollut täysin normaali koko ajan. Pientä ihottumaa timotei-kädessä on näkyvillä, mutta käsitin sen kuuluvan asiaan. Jos kaikki menee hyvin, ensi kesänä allergeenien suhteen tilanne on paljon parempi. Siihen luotan.


Vielä lopuksi pieni painotus eli nuo treenissä tekemäni syyskuun painotuksen muutokset teimme valmentajani kanssa siitä syystä, että haluamme ottaa menneen lonkkakivun tosissaan. Vaiva ei siis estä treenaamista, mutta jotta olisimme varma tilanteesta ja siitä, että vaiva saadaan täysin hoidettua ja varmistettua ettei mitään ongelmaa ole, oli ennen talvea  tilanteen välitön muutos paikallaan. Tänään viimeksi tein rullilla (perinteinen) hiihtäen kahden tunnin PK/VK:n Kirintövaaran nousuun ja kunto tuntuu hyvältä eikä lonkkaan sattunut. Ei ennenkään vara ole venettä kaatanut =).