24.4.2014

Pääsiäinen

Lapponian jälkeen päätin etten hiihtäisi yhtään pitkää kisaa tälle talvelle. Pääsiäisen aikaan mieli olisi kyllä tehnyt, mutta koska olo hammastulehduksen jälkeen alkoi vasta nyt tuntumaan hyvältä, päätin olla starttaamatta. En kuitenkaan malttanut olla kokonaan kisoista pois, vaan starttasin perjantaina Kemin FIS-hiihdoissa ja lauantaina Taivalkoskella Keväthiihdoissa. Lisäksi toimin Esan ja Tero Similän juomahuollossa sunnuntaina Taivalkosken Pölkky-hiihdoissa. Huollossa olo oli vaihteeksi mukavaa ja ehdinpä nauttia hyvästä kelistä ja auringonpaisteesta ilman kiirettä.


Taivalkosken Pölkky-hiihtojen keväinen sää. 

Pölkky-hiihtojen kolme parasta: 1. Tero Similä, 2. Perttu Hyvärinen ja 3. Esa Mursu


Kemin Hiihdot käytiin perjantaina Kemin Kallinkankaalla. Ympäröivää maastoa vilkaistessa ei voisi uskoa Kallinkankaalla olevan niinkin hyvää ja mukavaa hiihtomaastoa kuin siellä on, sillä ympäröivä maasto on tylsän tasaista. Keli perjantaina oli ajankohtaan nähden lämmin ja suuret vesilammikot koristivat lähtöaluetta - lentokeliä ei siis ollut tiedossa. Kisa taisi olla minulle ensimmäinen jossa en hiihtänyt kisaa paksut "villahousut" jalassa. Ennen kisaa arvoin muovipohjaisen ja mustapohjaisen suksen välillä. Valitsin perinteisen mustapohjan, vaikka kevään likaisille keleille muovipohja on yleensä paras ratkaisu. Kisassa suksi pelasi kohtuullisen hyvin. Kohtuullisen siksi, että suksi oli todella liukas alamäkeen, mutta ylämäkeen hiihtäessä imu oli valtava. Omaan tekemiseen jäi paljon parannettavaa: oma hiihtoasento ei tuntunut siltä kuin sen pitäisi tuntua. Tulokseksi tuli kuitenkin päivän vireen mukainen suoritus: 2.


Taivalkosken Kevät-hiihdot kuuluvat kisaperinteisiini. En muista montakaan kertaa olleeni poissa naapuripitäjän kisoista. Olosuhteet Taivalkoskella olivat puhtaammat ja hieman kuivemmat kuin Kemissä. Latu möyhääntyi sitä mukaa, kun kisat etenivät. Koska latu sisälsi paljon wassu(wassberg)-nousuja olisi suksen profiilin oltava oikeanlainen. Suksekseni valitsin niinkin tuoreen suksen, kuin Esan 20vuotta vanhan suksen. Kyseiseen sukseen vaihdettiin muutama vuosi sitten Rottefellan R3-siteet, mutta siitä huolimatta niillä ei ole hiihdetty vuosiin. Luotin suksen toimivuuteen.


Kisassa suksi toimi mahtavasti. Se ui pehmeän lumen päälllä ja alamäessä vauhti vain kiihtyi. Valitettavasti monon raudan ja siteen väliin oli tainnut jäädä raemaista lunta, sillä noin 200metrin päässä lähdöstä suksi irtosi loivassa ylämäessä jalastani ja jatkoi menoaa eteenpäin. Hetken luulin siteen menneen rikki, mutta huomattuani siteen olevan edelleen kiinni-asennossa, tiesin lunta jääneen siteen väliin. Lähdössä olin kyllä tarkastanut siteen olevan kiinni, mutta näin kuitenkin kävi. Säntäsi karanneen sukseni perään ja yritin saada suksea takaisin jalkaani onnistumatta siinä. Lumi tarrasi monon pohjaan, joten lopulta minun oli mentävä poikittain ylämäkeen ja tarkasti putsattava side sekä mono. Onneksi ketään ei enää lähtenyt perääni, koska silloin olisin saattanut hätääntyä tilanteessa enemmän. Hetken ajan mietin keskeyttämistä, mutta päätin taistella loppuun saakka. Väliaikamiehet olivat yhtä kysymysmerkkiä minun kömpiessä väliaikapisteille hännänhuippuna. Yleensä aloitan räväkästi, joten se, että olen väliajoissa alussa viimeisenä on todella epätavallista. Tilanne nauratti muutamaa väliajan antaajaa ja myös itseäni. Viidellä kilometrilla näinkin reilu tasoituksen antaminen ei ole järkevää. Maalissa sijoitukseni oli kuitenkin toinen. Suksen irtoaminen harmitti suuresti, mutta toisaalta hiihto tuntui helpolta ja mukavalta. 


Pohjoisessa talvi jatkuu edelleen. Kalenterissa on muutamia päiviä jolloin joudun pistäytymään Kokkolassa jossa kevät on jo pitkällä, muutoin pyrin vielä nauttimaan laduista ja kantavista hangista niin pitkään kuin mahdollista. Tavoitteena on tehdä vielä suksitestiä ja siksipä toivon kelien kotona vielä riittävän. Kisakalenteri näyttää enää yhtä kisaa. Suuntana viikonloppuna siis Inarin Kultapullohiihdot.



Vasta-ajettua Posion baanaa.



Keväällä ehtii jo välillä ihailla hiihtomaisemia.