2.4.2014

Maaliskuu ja Saami Ski Race

Kevät on pyörähtänyt jo huhtikuun puolelle ja on jälleen aika vilkaista, mitä maaliskuussa tuli tehtyä. Vaajakosken SM-hiihtojen jälkeen pidin lyhyen lepojakson, joka on minulle melko harvinaista. Pikkuhiljaa ilmentyneisiin lihasongelmiini, joka pahimmillaan oli SM-hiihtojen sunnuntaina, en keksinyt muuta järkevää keinoa saada lihakset lähes normaalitilaan kuin lepo kevyen ulkoilun merkeissä. Lepäilyä ja lihashuoltoa - niissä merkeissä meni useampikin päivä. Myönnän etten ole ahkerin lepäilijä, koska pidän treenaamisesta. Tällä kertaa kuitenkin maltoin mieleni ja olen hyvilläni siitä.


Saami Ski Race:n lähtö. Kuvassa minä ja Sini valmistautumassa kisaan.
Kiitos jälleen Sinille ja Juhalle laadukkaista kuvista.

Jos kevät ei olisi näin pitkällä, olisin todennäköisesti jättänyt 91km:n Saami Ski Race:n Hetasta Kautokeinoon hiihtämättä. Tiesin kisan olevan riski nimenomaan lihasten osalta, mutta koska kauden pääkisat ovat osaltani jo ohi, halusin nauttia hieman erilaisesta hiihtomaisemasta.  Lihasten olotila kisan lähestyessä parani, mutta tiesin että liikkeelle olisi lähdettävä jopa ylivaroen. Kisaan valmistauduin juomarepulla, jonka olin varustanut isolla varastolla energiageelejä. Ihan ongelmitta kisa ei onnistunut: sääennustukset olivat luvanneet lauhaa, tosin tuulista keliä. Tuulen, joka lauantaina puhalsi 9 m/s, kuivattava vaikutus jäi meiltä suksien voitelussa huomioimatta, joten ihan nappiin voitelu ja suksen kuviointi ei mennyt. Nollakelin kuvio ja lauhan kelin pulveri karahtivat tuiskulumeen kuin sepelikasaan - tuntui etten pysy kenenkään perässä edes tasaisella. Esa oli omaan sukseensa tehnyt pulverisekoituksen, joka sisälsi juuri oikeanlaista pulveria ja niinpä Esan suksi toimi omaani paremmin. Koska oma kisani karahti tuiskulumeen ja keskeneräiseen lihastoipumiseen, päätin rauhoittaa hiihtovauhtini ja keskittyä tasaiseen hiihtoon varmistellen toista sijaani.


Mitään energiaongelmia tai kramppeja minulla ei matkan aikana ollut, mutta hieman häiritsi yksin hiihtäminen jatkuvaan vastatuuleen. Hiihto tuntui jopa mukavalta ja helpolta. Peesit, jotka sain, kestivät vain hetken ja niinpä taisin hiihtää lähes 80km yksin. Olosuhteet olivat kaikinpuolin haastavat ja oikean pukeutuminen tärkeys oli suuressa roolissa. Luulin varautuneeni kaikkeen, mutta jatkuva, kova tuuli ja sivuttaisaurinko tekivät pitkän kisan aikana kepposiaan. Jossain vaiheessa huomasin näon oikeassa silmässäni heikentyvän. Silmän alaosa alkoi tuntua sumuiselta ja pistävältä, mutta en kiinnittänyt siihen erityisempää huomiota vaan ajattelin tuntemuksen johtuvan kovasta tuulesta. Olin kyllä varautunut tuuliseen säähän visiirillä ja ajattelin tuntemuksen menevän ohi maaliin päästessäni.


Kirkasta säätä riitti. (kuva: Juha Kauppinen)

Silmän tilanne ei ollutkaan ihan läpihuutojuttu: silmää karvasti, se oli punainen ja kipeä. Kuulin Siniltä (Alusniemi), että samanlaista vaivaa oli ollut mm. Kari Mäellä ja hän patisti minuakin käymään ensiavussa näyttämässä silmääni. Kisojen ensiavussa toiminta oli ensiluokkaisen nopeaa ja pian olin jo matkalla Kautokeinon ensiapuun. Lääkärin diagnoosi silmälle oli "auringonpolttama" (itse ajattelin tuulen aiheuttamaksi). Lääkäri laittoi silmääni puudutetippoja ja antibioottisalvaa sekä silmälapun, jonka tarkoitus oli suojata silmää seuraavan vuorokauden. Kotona silmän hoito jatkui antibioottitipoin. Tällä hetkellä silmä voi jo hyvin eikä oireita enää ole. Säikähdyksellä selvisin =)


Saami Ski Race:n jälkeen huono tuurini jatkui. Mutta jos jotain huonoa niin myös hyvääkin: lihasongelmieni syy taisi selvitä. Kisan jälkeen hampaani kipeytyi äkillisesti. Saman hampaan olin katkaissut rullasuksitreenissä pari vuotta sitten sauvan tökätessä hampaaseeni. Hampaani juuri oli ilmeisesti tuolloin katkennut, mutta vielä niissä röntgenkuvissa katkeaman näki vain todella tarkasti katsomalla. Jostain syytä tämä kyseinen juuren pala oli nyt päässyt liikkumaan, jonka seurauksena kyseisen hampaan juurenseutu tulehtui. Kipua minulla ei missään vaiheessa ollut ja tulehdus oli päässyt leviämään toiseen hampaaseen. Hammaslääkärin mukaan tilanne oli melko harvinainen, koska mitään muuta syytä tulehdukseen ei löytynyt. Lääkärin arveli tulehduksen olleen useamman kuukauden ajan, mutta onneksi kivun ja mahdollisten lihasongelmien löytyi.


Palataanpa kuukauden yhteenvetoon, jota kirjoituksen alussa lupailin.


  • Treenikilometrejä  ~615km
  • Treenitunteja       ~45h
  • Treenikertoja     32kertaa
  • Kilpailuja           7
  • Sairaspäiviä/toipilaspäiviä   0
  • Lepopäiviä       4 (Huom!)

Kisakausi jatkuu vielä, vaikka Rukan Suomi Cupissa minua ei nähdä. Edessä on vielä monta kisaa ja monta nautinnollista hiihtokilometriä aurinkoisessa lapissa.