7.4.2014

Lapponia vol.1

Perinteinen Lapponiahiihto jäi vuosi sitten SM-hiihtojen vuoksi väliin. Tänä vuonna päällekkäisyyttä ei ollut ja niinpä vuoden 2014 osallistuminen varmistui jo hyvissä ajoin syksyllä. Kulunut kuukausi ei hiihdon suhteen ole ollut helppo, vaikka toipumista onkin jo havaittavissa. Lihaksiston ja kropan tilan korjautuminen vie aikaa, sen tiesinkin, mutta niillä on mentävä mitä tällä hetkellä on. Päivän vire ja kunto ratkaisevat eikä muulla väliä.


Lapponian ensimmäinen osakilpailu, Keimiön Kiekerö 60km, käytiin täydellisissä olosuhteissa. Sattuneesta syystä en kuljettanut mukanani kameraa ja niinpä tämänkertainen päivitys jää ilman Oloksen keväisiä, aurinkoisia kuvia. Aurinkoa kuitenkin riitti ja olosuhteet olivat mainiot. Päivän kisa alkoi osaltani hyvin. Matkanteko tuntui helpolta ja jalka tuntui kevyeltä ja sukset liukkkailta. Tällä kertaa pääsin jo hieman pidemmälle kuin viikko sitten ennen kuin lihaksisto muistutti itsestään. Edellisessä päivityksessäni kerroinkin hammastulehduksestani, jonka lääkekuuri loppui eilen. Kuukausia jatkunut tulehdus ei hetkessä katoa kropasta, mutta toivoa  sekä tuntua paremmasta jo on. Mutta kuten kirjoitin: niillä on nyt mentävä loppukausi, mitä on.


Sinistä ja Marista jäin hieman ennen Jerisjärveä ja tämä tapahtui hetkessä. Lihaksisto sanoi sopimuksensa irti ylämäen hiihdosta ja loppukisa meni ylämäet taapertaen. Manasin omaa hiihtoani usean kerran matkan aikana, mutta periksi en aikonut antaa. Loppumatka kisasta meni hyvän ja surkean hiihdon vuorottelulla. Krampeista en sentään kärsinyt, mutta hiihtoani en saanut nostettua sille tasolle että syke olisi ollut yhtä korkea, kuin se on silloin kun pitkät kisat kulkevat.


Maalissa olo oli helpottunut - ensimmäinen osakilpailu suoritettu. Edessä on vielä kauniita maisemia ja mukavia hiihtohetkiä. Siis upeaa Lapponiahiihtoa.


Terveiset Sinille ja miesten kärkihiihtäjille. Miesten kannattaa seurailla Sinin hiihtoa, sillä kärkimiehilläkin voi pian tehdä Sinin kanssa tiukkaa ;)
Oot sinä, Sini, kova :)