2.2.2014

Suuren urheilujuhlan tuntua

Muistan pienenä ollessani, kuinka isäni kertoi hänen hiihtokilpauransa aikaisista kilpailuista. Noissa kilpailuissa ladun varret täyttyivät katsojista ja katsojaennätyksiä rikottiin vuosi toistensa jälkeen. Televisiointi oli useissa kansallisissa kilpailuissa läsnä. Jossain vaiheessa suuri kansajoukko on kuitenkin hävinnyt latujen varrelta ja televisioinnit rajoittuneet Maailman Cupiin, Suomen Cupiin ja SM-kilpailuihin. Oli televisiointia tai ei, niin hiihtofiilistä ei voi viedä mikään. Tänään sain Keski-Pohjanmaan maakuntaviestissä Pedersören Lappforsissa maistaa todellista urheilujuhlaa. Sellaista yleisömäärää, joka pauhasi ladun varrella läpi koko viestin - läpi oman osuuteni, ei voi sanoin kuvata.


Kokkola I, naisten osuus 5km (P)

Viikonlopun kisoihin Alavetelin Mini-Seljekseen ja Keski-Pohjanmaan maakuntaviestiin osallistuminen oli alkuviikosta hieman epävarmaa. Maanantaina viruessani kuumeen kourissa saatoin vain toivoa kuumeen menevän ohi mahdollisimman nopeasti ja vievän mukanaan koko surkean flunssaisen oloni. Eihän se kuume nuhaista oloa kokonaan poistanut, joten koko tämän viikon olen joutunut tekemään treenejä fiilispohjaisesti tunnustellen kaikkea tekemistäni. Esimerkiksi yhden reissun kävin kuntosalilla vain toteamassa painojen olevan paikoillaan enkä siellä oikein mitään jaksanut tehdäkään. Pikkuhiljaa  olo alkoi parantua ja vaikka viikolla en mitään mainittavaa (ulkoilua lukuunottamatta) saanut aikaiseksi, päätin osallistua edellä mainittuihin kisoihin.


Alavetelin Mini-Seljes-hiihdot hiihdin melko varovaisesti enkä hapenottoa helpohkolla radalla juurikaan käyttänyt. Valmentajani käsky viikonlopun kisoihin oli "ottaa varoen". Olin kuitenkin Alavetelin kisoihin suht tyytyväinen, sillä olo ei kisassa tuntunut lainkaan surkealta mitä se joskus sairasteluiden jälkeen voi olla. Kisa ei ollut vauhdin hurmaa, mutta kisasta tuli voitto n. 1min 40sek erolla seuraavaan.


Maakuntaviesti Pedersören Lappforsissa oli kyllä mieletön tapahtuma. Viestin maasto ei ollut niin vaativa kuin alueelle olisi saanut, mutta maasto tällaisenaan palveli hyvin kaikenkuntoisia viestiin osallistujia. Osallistuminen on tärkeintä. Maaston nousut olivat jyrkähköjä, mutta lyhyitä. Lisäksi lähes kaikki nousut olivat ensimmäisen 2,5km aikana. Suksilta vaadittiin napakkaa pitoa ja vauhtia alamäkiin. Onneksi Esa sai melko kivuttomasti sukseni toimimaan ja hiihtoni aikana suksi toimi täydellisesti. Hiihtofiilis kisan aikana oli huomattavasti edellistä päivää parempi: lihas toimi, happi sitoutui hyvin ja sain hiihtää rennosti. 


Kuinka sitten "eksyin" hiihtämään Suomen suurimpaan maakuntaviestiin? Keski-Pohjanmaan maakuntaviestiin eksyin ns. erillisoikeuden kautta. Syksyllä Carita Laitala Kokkolan liikuntapalveluista oli yhteydessä minuun ja kyseli innokkuuttani maakuntaviestiin. Lupauduin ja kuinkas ollakkaan sain luvan edustaa Kokkolaa vuoden 2014 maakuntaviestissä.




Hieman myöhemmin tällä viikolla voit lukea blogistani tammikuun harjoittelusta.