13.2.2014

Muutosta suunnitelmiin

Peruttu, siirretään....nämä sanat ovat tulleet tänä talvena varsin tutuiksi hiihdon kilpailukalenterissa. Huomaan valitsevani kisoja vallitsevien olosuhteiden mukaan, mikä lienee varsin ymmärrettävää: peruttujen kisojen tilalle kun on joskus nopealla aikataululla ikävää hakea korvaavaa kisaa. Onneksi omalla kohdallani peruttuja tai siirrettyjä kisoja on ollut melko vähän, sillä pääasiassa kisat on peruttu jo hyvissä ajoin.


Tulevana viikonloppuna olin suunnitellut hiihtäväni ensimmäistä kertaa Jämi 42:ssa. Jännityksellä seurasimme Esan kanssa sääolosuhteiden muuttumista: hiihdetäänkö vai ei? Välillä sääennusteet näyttivät hyvinkin optimistiselta ja välillä liiankin ikäviltä. Lopulta kuitenkin kävi, kuten jo tiedämme, että kisat siirrettiin maaliskuulle (9.3) ja tieto siitä kiiri Twitteriin jo alkuviikosta. Olinko sitten pettynyt? En ehkä oikeastaan, vaikka olisin toki halunnut hiihtää. Kisan siirtäminen on ehdottomasti  hatunnoston arvoinen teko hiihtotapahtuman järjestäjiltä, kiitos siitä. Liian usein kisojen järjestäjät tekevät kompromisseja välittämättä hiihtäjien ja kuntoilijoiden välineistä tai tapahtuman mielekkyydestä. Nyt peukutetaan lumentulon puolesta, uusi päivä 9.3 on jo merkittynä kalenteriin ja majoitus varattuna.


Voiteluhuonetta


Keski-Pohjanmaan maakuntaviestin jälkeen olen harjoittelussani painottanut erityisesti määrää ja tasatyöntöä, tehoja kuitenkaan unohtamatta. Kokkolan jäiset tykkiladut tekivät tehtävänsä ja onnistuin treenaamaan hartioihini ja käsiini lyhyessä ajassa kunnon änkyräjumit. Niitä jumeja on nyt "silitelty" ja moukaroitu auki - en muista milloin yläkroppa on viimeksi ollut niin jumissa. Viikko sitten kisasin Ristijärven Saukkovaarassa ja lihaksiston tila oli hiihdon tekemisessä huomattavissa: meno ei ollut katastrofaalista, mutta terävyys puuttui. Huonoluistoinen suksi yhdistettynä vallinneeseen olotilaan toi kakkossijan Oulun Hiihtoseuran Tiia Rantalan viedessä voiton 0,9sekunnin turvin. Kisan jälkeen en ollut kovinkaan pettynyt, sillä kisassa oli monta asiaa jotka olisivat voineet mennä paremmin. Hiihtämäni suksi on ollut yksi liukkaimmista perinteiset suksista, mutta kisan jälkeen testissä suksi jäi Esan suksesta reilusti. Suksi tuntui "liimamaiselta", tukkoiselta, vaikka pitoa suksessa oli aika vähän. Oli edessä tutkimisen paikka, sillä vika ei ollut voiteissa.


Edellisen kerran testasin samaa suksea, joka sattuu olemaan paras sukseni, kisatilanteessa Vantaan SM-hiihdoissa. Tuolloin valitsin kisasuksekseni eri suksen, koska mielestäni tämä suksi jolla hiihdin Ristijärvellä oli tukkoinen ja erittäin huonoluistoinen. Suksi oli hiottu hieman ennen SM-hiihtoja, joten suurella todennäköisyydellä hiontakuvio oli syyllinen. Alkuviikosta tarkistimme tilanteen vielä kerran, jonka jälkeen pikainen soitto Rovaniemelle ja tuttu toimiva kuvio suksien pohjaan. Harmittavasti näillä hiontakuvioilla ei ole takuuta, sillä aika suuri summa näihin on jo uponnut.


Hiottuja suksia


Määräpainotteinen harjoittelu jatkuu vielä loppuviikon. Kisakalenterissa lukee seuravan viikonlopun kohdalla Finlandiahiihto. Kisajärjestäjät lupailevat kisan läpivientiä, mutta uhkaavat järvihiihdolla. Saa nähdä kuinka käy. Siihen saakka nautin Posion valkoisista lumikinoksista ja fiilistelen jatkuvista lumitöistä - näyttäsi meillä lunta riittävän vielä pitkäksi aikaa. =)


Uusi hionta.