24.2.2014

Finlandiahiihto 2014

Kolmisen viikkoa jännityksellä odotin Finlandiahiihdon kohtaloa: hiihdetänkö vai ei? Ilmojen herra ei säätilojen suhteen ollut armollinen, mutta ahkerien talkoolaisten voimin Suomen suurin massahiihto saatiin kuin saatiinkin järjestettyä. Ihan selvää oma osallistumiseni ei silti ollut, sillä aprikoin lopullista ladun kuntoa ja suksien "uhraamista". Jossain puolessavälin viime viikkoa päätin nostaa omaa kisafiilistäni ja ilmoitin Esallle hiihtäväni myös sunnuntain vapaan kisan. Päätös oli tehty ja valmistautuminen kisoihin alkoi.


Maanantain fiiliksiä kisaviikonlopun jälkeen.


Lahteen matkustimme hyvissä ajoin perjantaina ja lyhyen hiihtolenkin aikana tarkistimme latujen kunnon. Ladut näyttivät juuri sellaiselle, kuin se oli meille aiemmin viikolla kerrottu. Lauantaiksi oli sääennusteissa luvattu räntää, joka mahdollisesti muodostaisi märän hunnun kisalatujen päälle. Tilanne vaikutti hyvältä. Samalla reissulla haimme kisatoimistosta lauantain kisakuoren ja ilmoittauduin sunnuntain kisaan. Nyt päätöstä ei enää voinut perua.


Lauantaiaamu valkeni todella räntäisessä ja kosteassa kelissä. Kisasta ei siis olisi tulossa nopea. Lauantain Finlandiaa varten Esa oli voidellut minulle kolmet sukset, joista testasin kahdet: mustapohjaisen liisterisuksen ja zero-pitopohjasuksen. Lyhyen aprikoinnin jälkeen valitsin pitopohjasuksen, koska siihen liittyvät riskit vallinneessa säässä olivat pienimmät. Lisäksi valitsemassani suksessa oli uusi pitopohjamateriaali, joka mahdollistaa suksen toimivuuden laajemmalla kelialueella kuin aikaisemmin. Testaamatta jätin WSB-suksen, joka myös olisi ollut hyvä vaihtoehto märkään latuun etenkin kun räntäsade loppui ennen kisaa.


Aikaisempina vuosina Finlandiahiihdon lähtöpaikka on muodostunut edellisen vuoden sijoituksen mukaan. Kyseisen logiikan mukaan lähtöpaikkani olisi ollut 60, mutta tänä vuonna naisille oli muodostettu oma lähtöryhmä luvun 100 jälkeen. Lähtöpaikan huonontumisesta huolimatta sain erinomaisen lähdön kisaan. Lähtölaukauksen pamahdettua en nähnyt ainuttakaan naista koko kisan aikana, vaikka pari kertaa vilkuilin taakseni. Kisa kulki todella helposti, välillä miehet tuntuivat hiihtävän joukossani jopa hitaasti. Päätin kuitenkin malttaa mieleni, koska sunnuntaille olisi jätettävä voimia. Heinisuon kohdalla rauhoitin menoani ja viimeiset 12km tulin varmistellen maaliin. Suksi toimi kisan aikana moitteettomasti ja kropan signaalit kisan aikana lupailevat hyvää.


Palkitut: vasemmalla Laura Alba (2.), keskellä minä (1.) ja oikealla Mirva Rottensteiner (3.)


Sunnuntain 32km:n vapaan suksihuolto tuli Rex:n puolelta. Jos kiinnostaa, mitä sunnuntaina Peltositen pohjassa oli, voit katsoa sen täältä. Ennen kisasuksieni voitelua, testasin varteenotettavista suksista parhaat, jotka voideltiin voitelusuosituksen mukaisesti Juuso Liukkosen toimiessa voidemestarina. Edellisen päivän raskaasta kelistä johtuen tiesin tarvitsevani sunnuntain kisaan hieman pidemmän alkuverryttelyn kuin lauantaina. Lihasten olisi oltava lämpimät ja hereillä heti alkuhetkistä. 


Valehtelisin, jos sanoisin ettei edellisen päivän kisa tuntunut menossa - kyllä se tuntui. Kisan ensimmäinen mäki mäkihypyrille saakka tuntui todella pahalta, mutta lihakset "sulivat" matkan edetessä. Lauantain kisassa olin vetänyt perässäni miesjoukkoja pitkät pätkät, mutta sunnuntain kisaan lähdin täysin eri taktiikalla. Kisan alkupätkästä etsin sopivavauhtisen letkan, jonka mukana matkavauhti tuntui miellyttävältä ja nautin hiihdosta. Matka taittui samoin kuin edellisenäkin päivänä, miesten keskuudessa hiihtäen näkemättä muita naisia. Ennen kisoja järjestäjät kertoivat radan sisältävän ohituskieltomerkkejä. Näitä merkkejä en nähnyt missään vaiheessa, mutta edellisen yön vesisateet olivat tehneet omat ohituskieltomerkkinsä maastoon. Muutamissa ylämäissä ohittaminen oli mahdotonta lumen puuttuessa toiselta puolelta ladusta, lisäksi lumi puuttui muutamilta pätkiltä kokonaan. Loskan päällä sukset kuitenkin liukuivat pahimpien kohtien yli ja onnistuin välttämään naarmut suksissa. Tämä tosin vaati myös omaa tarkkaavaisuutta hiihdon aikana.


Viikonlopun saldoksi sain siis kaksi voittoa sekä "perinneputken" jatkumisen. Finlandiahiihdossa tuli täyteen 6. Finlandiahiihto sitten vuoden 2009 ( pois olin 2011).