28.2.2014

Helmikuu

Helmikuun harjoitukset on taputeltu ja on aika vilkaista kuukautta, mitä sitä onkaan tultu tehtyä. Kuluneen kuukauden onnistuin pysymään terveenä, mutta oman haasteensa treeneihin tuo astmalääkityksen muutos, joka ei ainakaan alun kokemuksien mukaan toimi riittävän hyvin - melkein sanoisin aikaisemman lääkityksen pitäneen oireeni paremmin hallinnassa. Uudella lääkityksellä lääkärini kanssa pyritään saamaan vaikeaa astmaani tasapainoon, jotta syksyllä 2014 voisin aloittaa heinäkasvien ja lehtipuiden siedätyshoidot (jotka alunperin olisi pitänyt aloittaa kuukausi sitten) ja astmayskäni lievittyisi.


Helmikuun aikana minulla oli mahdollisuus olla kotona Posiolla kohtuullisen paljon. Pian on kuitenkin Kokkolaan paluun aika, josta kuulopuheiden mukaan lumi on sulanut pois. Santahaassa tykkilatu on onneksi vielä kunnossa eli sukset pakkaan mukaani lenkkikenkien seuraksi. Lisäksi toivon tykilatujen kestäneen myös Larsmossa ja Alavetelissä, sillä kaipaan treeneihini myös hiukan nousuja. 


Hiihtolomakuva 2013, Karitunturi, Posio


Seuraavassa lyhyehkösti kuukauden lukuja:

  • Harjoituskilometrejä kertyi ~655km
  • Harjoitustunteja ~55h
  • Harjoituskertoja 36
  • Kilpailuja 5
  • Sairas-/toipilaspäiviä 0

Tärkeät työvälineet: OW sauvat

24.2.2014

Finlandiahiihto 2014

Kolmisen viikkoa jännityksellä odotin Finlandiahiihdon kohtaloa: hiihdetänkö vai ei? Ilmojen herra ei säätilojen suhteen ollut armollinen, mutta ahkerien talkoolaisten voimin Suomen suurin massahiihto saatiin kuin saatiinkin järjestettyä. Ihan selvää oma osallistumiseni ei silti ollut, sillä aprikoin lopullista ladun kuntoa ja suksien "uhraamista". Jossain puolessavälin viime viikkoa päätin nostaa omaa kisafiilistäni ja ilmoitin Esallle hiihtäväni myös sunnuntain vapaan kisan. Päätös oli tehty ja valmistautuminen kisoihin alkoi.


Maanantain fiiliksiä kisaviikonlopun jälkeen.


Lahteen matkustimme hyvissä ajoin perjantaina ja lyhyen hiihtolenkin aikana tarkistimme latujen kunnon. Ladut näyttivät juuri sellaiselle, kuin se oli meille aiemmin viikolla kerrottu. Lauantaiksi oli sääennusteissa luvattu räntää, joka mahdollisesti muodostaisi märän hunnun kisalatujen päälle. Tilanne vaikutti hyvältä. Samalla reissulla haimme kisatoimistosta lauantain kisakuoren ja ilmoittauduin sunnuntain kisaan. Nyt päätöstä ei enää voinut perua.


Lauantaiaamu valkeni todella räntäisessä ja kosteassa kelissä. Kisasta ei siis olisi tulossa nopea. Lauantain Finlandiaa varten Esa oli voidellut minulle kolmet sukset, joista testasin kahdet: mustapohjaisen liisterisuksen ja zero-pitopohjasuksen. Lyhyen aprikoinnin jälkeen valitsin pitopohjasuksen, koska siihen liittyvät riskit vallinneessa säässä olivat pienimmät. Lisäksi valitsemassani suksessa oli uusi pitopohjamateriaali, joka mahdollistaa suksen toimivuuden laajemmalla kelialueella kuin aikaisemmin. Testaamatta jätin WSB-suksen, joka myös olisi ollut hyvä vaihtoehto märkään latuun etenkin kun räntäsade loppui ennen kisaa.


Aikaisempina vuosina Finlandiahiihdon lähtöpaikka on muodostunut edellisen vuoden sijoituksen mukaan. Kyseisen logiikan mukaan lähtöpaikkani olisi ollut 60, mutta tänä vuonna naisille oli muodostettu oma lähtöryhmä luvun 100 jälkeen. Lähtöpaikan huonontumisesta huolimatta sain erinomaisen lähdön kisaan. Lähtölaukauksen pamahdettua en nähnyt ainuttakaan naista koko kisan aikana, vaikka pari kertaa vilkuilin taakseni. Kisa kulki todella helposti, välillä miehet tuntuivat hiihtävän joukossani jopa hitaasti. Päätin kuitenkin malttaa mieleni, koska sunnuntaille olisi jätettävä voimia. Heinisuon kohdalla rauhoitin menoani ja viimeiset 12km tulin varmistellen maaliin. Suksi toimi kisan aikana moitteettomasti ja kropan signaalit kisan aikana lupailevat hyvää.


Palkitut: vasemmalla Laura Alba (2.), keskellä minä (1.) ja oikealla Mirva Rottensteiner (3.)


Sunnuntain 32km:n vapaan suksihuolto tuli Rex:n puolelta. Jos kiinnostaa, mitä sunnuntaina Peltositen pohjassa oli, voit katsoa sen täältä. Ennen kisasuksieni voitelua, testasin varteenotettavista suksista parhaat, jotka voideltiin voitelusuosituksen mukaisesti Juuso Liukkosen toimiessa voidemestarina. Edellisen päivän raskaasta kelistä johtuen tiesin tarvitsevani sunnuntain kisaan hieman pidemmän alkuverryttelyn kuin lauantaina. Lihasten olisi oltava lämpimät ja hereillä heti alkuhetkistä. 


Valehtelisin, jos sanoisin ettei edellisen päivän kisa tuntunut menossa - kyllä se tuntui. Kisan ensimmäinen mäki mäkihypyrille saakka tuntui todella pahalta, mutta lihakset "sulivat" matkan edetessä. Lauantain kisassa olin vetänyt perässäni miesjoukkoja pitkät pätkät, mutta sunnuntain kisaan lähdin täysin eri taktiikalla. Kisan alkupätkästä etsin sopivavauhtisen letkan, jonka mukana matkavauhti tuntui miellyttävältä ja nautin hiihdosta. Matka taittui samoin kuin edellisenäkin päivänä, miesten keskuudessa hiihtäen näkemättä muita naisia. Ennen kisoja järjestäjät kertoivat radan sisältävän ohituskieltomerkkejä. Näitä merkkejä en nähnyt missään vaiheessa, mutta edellisen yön vesisateet olivat tehneet omat ohituskieltomerkkinsä maastoon. Muutamissa ylämäissä ohittaminen oli mahdotonta lumen puuttuessa toiselta puolelta ladusta, lisäksi lumi puuttui muutamilta pätkiltä kokonaan. Loskan päällä sukset kuitenkin liukuivat pahimpien kohtien yli ja onnistuin välttämään naarmut suksissa. Tämä tosin vaati myös omaa tarkkaavaisuutta hiihdon aikana.


Viikonlopun saldoksi sain siis kaksi voittoa sekä "perinneputken" jatkumisen. Finlandiahiihdossa tuli täyteen 6. Finlandiahiihto sitten vuoden 2009 ( pois olin 2011). 








13.2.2014

Muutosta suunnitelmiin

Peruttu, siirretään....nämä sanat ovat tulleet tänä talvena varsin tutuiksi hiihdon kilpailukalenterissa. Huomaan valitsevani kisoja vallitsevien olosuhteiden mukaan, mikä lienee varsin ymmärrettävää: peruttujen kisojen tilalle kun on joskus nopealla aikataululla ikävää hakea korvaavaa kisaa. Onneksi omalla kohdallani peruttuja tai siirrettyjä kisoja on ollut melko vähän, sillä pääasiassa kisat on peruttu jo hyvissä ajoin.


Tulevana viikonloppuna olin suunnitellut hiihtäväni ensimmäistä kertaa Jämi 42:ssa. Jännityksellä seurasimme Esan kanssa sääolosuhteiden muuttumista: hiihdetäänkö vai ei? Välillä sääennusteet näyttivät hyvinkin optimistiselta ja välillä liiankin ikäviltä. Lopulta kuitenkin kävi, kuten jo tiedämme, että kisat siirrettiin maaliskuulle (9.3) ja tieto siitä kiiri Twitteriin jo alkuviikosta. Olinko sitten pettynyt? En ehkä oikeastaan, vaikka olisin toki halunnut hiihtää. Kisan siirtäminen on ehdottomasti  hatunnoston arvoinen teko hiihtotapahtuman järjestäjiltä, kiitos siitä. Liian usein kisojen järjestäjät tekevät kompromisseja välittämättä hiihtäjien ja kuntoilijoiden välineistä tai tapahtuman mielekkyydestä. Nyt peukutetaan lumentulon puolesta, uusi päivä 9.3 on jo merkittynä kalenteriin ja majoitus varattuna.


Voiteluhuonetta


Keski-Pohjanmaan maakuntaviestin jälkeen olen harjoittelussani painottanut erityisesti määrää ja tasatyöntöä, tehoja kuitenkaan unohtamatta. Kokkolan jäiset tykkiladut tekivät tehtävänsä ja onnistuin treenaamaan hartioihini ja käsiini lyhyessä ajassa kunnon änkyräjumit. Niitä jumeja on nyt "silitelty" ja moukaroitu auki - en muista milloin yläkroppa on viimeksi ollut niin jumissa. Viikko sitten kisasin Ristijärven Saukkovaarassa ja lihaksiston tila oli hiihdon tekemisessä huomattavissa: meno ei ollut katastrofaalista, mutta terävyys puuttui. Huonoluistoinen suksi yhdistettynä vallinneeseen olotilaan toi kakkossijan Oulun Hiihtoseuran Tiia Rantalan viedessä voiton 0,9sekunnin turvin. Kisan jälkeen en ollut kovinkaan pettynyt, sillä kisassa oli monta asiaa jotka olisivat voineet mennä paremmin. Hiihtämäni suksi on ollut yksi liukkaimmista perinteiset suksista, mutta kisan jälkeen testissä suksi jäi Esan suksesta reilusti. Suksi tuntui "liimamaiselta", tukkoiselta, vaikka pitoa suksessa oli aika vähän. Oli edessä tutkimisen paikka, sillä vika ei ollut voiteissa.


Edellisen kerran testasin samaa suksea, joka sattuu olemaan paras sukseni, kisatilanteessa Vantaan SM-hiihdoissa. Tuolloin valitsin kisasuksekseni eri suksen, koska mielestäni tämä suksi jolla hiihdin Ristijärvellä oli tukkoinen ja erittäin huonoluistoinen. Suksi oli hiottu hieman ennen SM-hiihtoja, joten suurella todennäköisyydellä hiontakuvio oli syyllinen. Alkuviikosta tarkistimme tilanteen vielä kerran, jonka jälkeen pikainen soitto Rovaniemelle ja tuttu toimiva kuvio suksien pohjaan. Harmittavasti näillä hiontakuvioilla ei ole takuuta, sillä aika suuri summa näihin on jo uponnut.


Hiottuja suksia


Määräpainotteinen harjoittelu jatkuu vielä loppuviikon. Kisakalenterissa lukee seuravan viikonlopun kohdalla Finlandiahiihto. Kisajärjestäjät lupailevat kisan läpivientiä, mutta uhkaavat järvihiihdolla. Saa nähdä kuinka käy. Siihen saakka nautin Posion valkoisista lumikinoksista ja fiilistelen jatkuvista lumitöistä - näyttäsi meillä lunta riittävän vielä pitkäksi aikaa. =)


Uusi hionta.



5.2.2014

Tammikuu

Helmikuu on jo hyvällä alulla ja on aika tehdä lyhyt katsaus tammikuusta.


Tammikuun harjoitusmäärän ja -painotuksen muutoksen voi nähdä harjoitusmäärästä aika hyvin. Tällä hetkellä kokonaisharjoitusmäärä on kaukana perinteisestä treenikauden määrästä ja näin kuuluu olla. Kalenterin täyttyessä kisoista on pidettävä huolta myös peruskestävyysalueesta, joten kaikkiin kilpailuihin en harjoitteluani kevennä, koska tahdon tuloskunnon säilyvän myös loppukevääseen.


Tammikuun treeneihin vaikutti myös huono lumitilanne kuun alussa Kokkolassa. Alkukuusta Kokkolan seudulla ei oikein voinut hiihtää missään. Tällä hetkellä tilanne on onneksi parempi: tykitettyä lunta löytyy Kokkolan Santahaasta, Luodosta sekä Alavetelistä. Todennäköistä siis on, että kilometriluvut ovat helmikuussa hieman suuremmat kuin tammikuussa. Kilometrejä kuitenkaan erityisemmin seuraa tai keräile, mutta olen huomannut kilometrimäärien kiinnostavan joitakin hiihdosta kiinnostuneita.


Eli siis tammikuun lukuja:

  • Harjoituskilometrejä kertyi ~550km
  • Harjoitustunteja 48h
  • Harjoituskertoja 38
  • Kilpailuja tammikuussa 4
  • Sairas-/toipilaspäiviä 6


Kuvassa Keski-Pohjanmaan maakuntaviestin osuuspalkinto:
hopeinen ruokalusikka

2.2.2014

Suuren urheilujuhlan tuntua

Muistan pienenä ollessani, kuinka isäni kertoi hänen hiihtokilpauransa aikaisista kilpailuista. Noissa kilpailuissa ladun varret täyttyivät katsojista ja katsojaennätyksiä rikottiin vuosi toistensa jälkeen. Televisiointi oli useissa kansallisissa kilpailuissa läsnä. Jossain vaiheessa suuri kansajoukko on kuitenkin hävinnyt latujen varrelta ja televisioinnit rajoittuneet Maailman Cupiin, Suomen Cupiin ja SM-kilpailuihin. Oli televisiointia tai ei, niin hiihtofiilistä ei voi viedä mikään. Tänään sain Keski-Pohjanmaan maakuntaviestissä Pedersören Lappforsissa maistaa todellista urheilujuhlaa. Sellaista yleisömäärää, joka pauhasi ladun varrella läpi koko viestin - läpi oman osuuteni, ei voi sanoin kuvata.


Kokkola I, naisten osuus 5km (P)

Viikonlopun kisoihin Alavetelin Mini-Seljekseen ja Keski-Pohjanmaan maakuntaviestiin osallistuminen oli alkuviikosta hieman epävarmaa. Maanantaina viruessani kuumeen kourissa saatoin vain toivoa kuumeen menevän ohi mahdollisimman nopeasti ja vievän mukanaan koko surkean flunssaisen oloni. Eihän se kuume nuhaista oloa kokonaan poistanut, joten koko tämän viikon olen joutunut tekemään treenejä fiilispohjaisesti tunnustellen kaikkea tekemistäni. Esimerkiksi yhden reissun kävin kuntosalilla vain toteamassa painojen olevan paikoillaan enkä siellä oikein mitään jaksanut tehdäkään. Pikkuhiljaa  olo alkoi parantua ja vaikka viikolla en mitään mainittavaa (ulkoilua lukuunottamatta) saanut aikaiseksi, päätin osallistua edellä mainittuihin kisoihin.


Alavetelin Mini-Seljes-hiihdot hiihdin melko varovaisesti enkä hapenottoa helpohkolla radalla juurikaan käyttänyt. Valmentajani käsky viikonlopun kisoihin oli "ottaa varoen". Olin kuitenkin Alavetelin kisoihin suht tyytyväinen, sillä olo ei kisassa tuntunut lainkaan surkealta mitä se joskus sairasteluiden jälkeen voi olla. Kisa ei ollut vauhdin hurmaa, mutta kisasta tuli voitto n. 1min 40sek erolla seuraavaan.


Maakuntaviesti Pedersören Lappforsissa oli kyllä mieletön tapahtuma. Viestin maasto ei ollut niin vaativa kuin alueelle olisi saanut, mutta maasto tällaisenaan palveli hyvin kaikenkuntoisia viestiin osallistujia. Osallistuminen on tärkeintä. Maaston nousut olivat jyrkähköjä, mutta lyhyitä. Lisäksi lähes kaikki nousut olivat ensimmäisen 2,5km aikana. Suksilta vaadittiin napakkaa pitoa ja vauhtia alamäkiin. Onneksi Esa sai melko kivuttomasti sukseni toimimaan ja hiihtoni aikana suksi toimi täydellisesti. Hiihtofiilis kisan aikana oli huomattavasti edellistä päivää parempi: lihas toimi, happi sitoutui hyvin ja sain hiihtää rennosti. 


Kuinka sitten "eksyin" hiihtämään Suomen suurimpaan maakuntaviestiin? Keski-Pohjanmaan maakuntaviestiin eksyin ns. erillisoikeuden kautta. Syksyllä Carita Laitala Kokkolan liikuntapalveluista oli yhteydessä minuun ja kyseli innokkuuttani maakuntaviestiin. Lupauduin ja kuinkas ollakkaan sain luvan edustaa Kokkolaa vuoden 2014 maakuntaviestissä.




Hieman myöhemmin tällä viikolla voit lukea blogistani tammikuun harjoittelusta.