20.1.2014

Upeita puitteita ja valkoista hiihtobaanaa - Vantaan SM-hiihdot 2014

Kuten edellisellä viikolla kirjoitin, tein valmistautumisharjoitukseni Vantaan SM-kisoihin pääasiassa Posiolla. Hieman ennen siirtymistä Vantaalle kävin Kokkolassa opintojen parissa ja samalla ilokseni totesin lumitykkien olleen käytössä mm. Luodossa ja Alavetelissä. Vaikka Kokkolassa ei vielä latuja ole, niin nämä lähiseudun lumet helpottavat treenaamistani suunnattomasti. Luodon ladun ehdin testata keskiviikkona ja totesin ladun sekä maaston mieluisiksi, ensiviikolla on Alavetelin vuoro.


Vantaalle saapuessani ilma oli jo useamman päivän ajan ollut reilusti pakkasen puolella ja kisaladut olivat ensiluokkaisessa kunnossa. Vielä torstai-iltana lumitykki pauhasi leventäen hiihtäjien verryttelylatua. Alunperin Vantaan SM-hiihdoissa oli tarkoitukseni keskittyä lauantain 10km perinteisen matkaan ja sunnuntain parisprinttiin. Perjantain sprinttiin olin ilmoittautunut ainoastaan aika-ajon vuoksi. Vasta aika-ajon jälkeen olisin päättänyt kisan jatkosta. Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos, sillä sain jo alkuviikolla kuulla Monan haluavan hiihtää ainoastaan perjantain sprintin. Viikonlopulle oli luvattu kirpakkaa pakkassäätä ja tiesin meidän molempien, Monan ja minun, pakkasherkkyyden, joten terveyden kannalta ratkaisu oli varmasti oikea.


SM-kisaurakkani vuoden 2014 osalta alkoi siis sprintillä. Reitti sisälsi pitkän hiihtonousun, paljon tasaista ja vauhdikkaan kurvilaskun joka oli uutta Vantaan radalla. Keli ei sprintissä ollut kovinkaan nopea sillä pakkanen teki ylämäestä ja stadionin alueesta nihkeän. Aika-ajossa sijoitukseni oli 25. eli ei ihan terävintä omaa tekemistä, mutta ei katastrofikaan - jatkossa kuitenkin,  se on tärkeintä.


Sprintin 3.välierän startti 

Välierän startti lähti tapani mukaan kivan sähäkästi, mutta kaikki se mitä tapahtuu startin jälkeen pitäsi opetella ihan ajan kanssa. Suurin puutteeni sprintin erissä on "kiltteys". Vaikka alkukiihdytyksessä pääsenkin hyviin asemiin, niin aseman pitäminen onkin sitten oma vaikeutensa: luovutan "paikkani" aivan liian helposti muille peläten välinerikkoa. Ahtaiden paikkojen välttäminen kun sprintissä ei ole mahdollista niin tätä täytyy mitä ilmeisimmin ajatuksen kanssa harjoitella. 


Sprintin tilanne alkukiihdytyksen jälkeen


Lauantaina keli jatkui samanlaisena kuin se oli ollut torstaina ja perjantaina. Ladun pinta oli pakkasen vaikutuksesta  vuoroin nihkas, vuoroin jäinen. Tyypillisesti pakkaskeleillä loppupään starttaajat hyötyvät lähtöpaikastaan ladun liukastuessa, mutta tällä kertaa keli tuntui olevan jokaiselle kisaajalle tasavertainen. Itselleni kisaaminen pakkasolosuhteissa on aina ollut haastavaa: pakkanen pureutuu lihaksiin ja astma antaa oman säväyksensä. Lauantaina hengitys kulki kuitenkin hyvin, mutta lihaksiston kanssa oli vaikeuksia. Hieman ennen lähtöä pohdin jopa kolmannen kerraston lisäämistä, mutta siitä tuskin olisi ollut enää hyötyä. Koko 10 kilometrin kisan keho tuntui liian jäykältä, nihkeältä. Kisa ei ollut parasta tekemistä, se oli oikeastaan aika kaukana siitä. Sijoituksena 15. on kuitenkin kohtuullinen perussuoritus etenkin kun kaikki Suomen distanssimaajoukkuenaiset ovat paikalla. Lyhesti kiteytettynä, kuten kisan kuvasin Juha Vesalalle, Kouvolan Sanomien toimittajalle: "En voi sanoa olevani tyytyväinen, mutta en ole myöskään pettynyt."