14.1.2014

Bambi heikoilla jäillä

Bambi heikoilla jäillä - näihin sanoihin voisi lyhyesti kiteyttää hiihtoni Keuruun Suomi Cupissa lauantaina. Latu toi lisäkseni myös usealle muulle hiihtäjälle ongelmia.  Suksia omassa kisapakassani olisi ollut lauantain jäiselle kelille, mutta yhtäkään niistä en  halunnut uhrata. 


Osasin jo ennen kisaviikonloppua arvella, mitä kaikkea lumi sisältäisi. Edellisten vuosien tapaan lumen joukossa oli rapaa, hiekkaa, kiveä, muhaa sekä kaikkea mahdollista. Toki kisajärjestäjät tekivät kovan työn kisojen onnistumiseksi, luontoäidin vastustaessa työtä. Asiallista olisi kuitenkin ollut ilmoittaa hiihtäjille ajoissa ja todenmukaisesti, millaisessa kunnossa latu on. Uskon, että jokainen hiihtäjä olisi osannut arvostaa sitä. 


Tässä muutama kuva siitä, millaisessa kunnossa latu oli perjantaina. (Perjantaina hiihtäjiä ei syystä päästetty kiertämään latua kuin jalkaisin.) Latujen kuntoa kisajärjestäjät saivat hieman paranneltua lauantain kisa-aamuksi, mutta siitä huolimatta kisassa vallitsi "kivikeli".


            


            


Latukuvat nähtyäni yritin etsiä mahdollisimman huonot sukset alleni. Valitsin mukanaolleista suksista pehmyen alustan parin, joka oli tarkoitus muutenkin hioa lähiaikoina (mukanani ei siis ollut varteenotettavaa, "uhrattavaa" kovan alustan suksea). Pehmyen alustan suksea en testannut ennen lähtöä lainkaan, koska halusin minimoida tapahtuvat vauriot. Kisasukseni oli voideltu joskus alkukaudesta ja nyt jälkikäteen ajateltuna tein tyhmästi, kun jätin testaamisen väliin.


Ensimmäisten satojen metrien aikana tajusin tehneeni huonon valinnan: pehmyen alustan suksi vaikeutti jäisellä ladulla hiihtoa - suksi ei vain pysynyt liu´ussa alla. Tunsin olevani kuin bambi heikoilla jäillä. Ylämäkihiihdossa suksi liukui sivuttaissuunnassa antamatta yhtään sivuttaispitoa. Tasaisella, hieman lumisemmassa kohdassa suksi tarrasi alustaan kuin liima - tuskallista. Keskeyttäminen kävi kisan aikana mielessä, mutta ajattelin olosuhteiden olevan vaikeaa muillekin. Tuloksena oli 16. sija eli ei hyvä. Kisan kulusta ja tuloksesta en kuitenkaan ole yhtään huolissani. Olosuhteiden vaikeus sekä huonoimmalla mahdolisella suksella hiihtäminen näkyy tulosliuskassa monen muunkin hiihtäjän osalta enkä Keuruun kisoista lähtisi vielä sijoituksia Vantaan SM-hiihtoihin jakamaan. Olosuhteet Vantaalla tulevat varmasti olemaan parhaat mahdolliset sillä kuulopuheiden mukaan jo nyt 3,75km:n reitti on  hyvässä kunnossa.


Keuruulta suuntasin kohti lumista, valkeaa Posiota. Edellisen viikon ennen Keuruun kisoja olin ollut opintojen parissa  lumettomassa Kokkolassa. Koska edellisen viikon treenit olivat koostuneet pelkästä juoksusta ja voimaharjoituksesta, olin innoissani päästessäni kotiin hiihtämään kirpakkaan pakkassäähän.