27.1.2014

Pirttipäivä ja DNS

Niinhän se yleensä menee, että parisuhteessa flunssatkin ovat yhteisiä. Tämä on tullut viime vuosina todettua useampaan kertaan. Itsensä terveenä pitämisessä ei riitä vain oma varovaisuus, vaan siinä vaaditaan myös toisen terveenä olemista. Vantaan SM-hiihdoissa Esa vilustutti itsensä ja itse luulin alkuviikosta selvinneeni ilman tartuntaa. Esan pitäessä kuumeisena pirttipäiviä itse hiihtelin Posion Kirintövaaran kirpeässä pakkassäässä Lungplussan avulla. Pakkassääksi kelit olivat liukkaita ja nautiskelin hyvistä harjoitteista.


Kilpailijakorttien nauhoille löytyy hyötykäyttöä.


Tarkoituksenani oli sunnuntaina kisata Oulun Hiihtoseuran FIS-hiihdoissa Virpiniemessä, mutta toisin kävi. Vaikka lauantaina olo oli virkeä, niin sunnuntaiaamuun heräsin vain todetakseni kisojen jäävän väliin siltä kertaa. Yön aikana kaularauhaseni olivat kipeytyneet, nenäni mennyt tukkoon ja oikea korvani kipeytynyt. Oloni ei kuitenkaan ollut niin huono etten periaatteessa olisi voinut kisata, mutta en tahtonut pitkittää tautia. Vaikean astmani vuoksi on tärkeää saada flunssa hoidettua mahdollisimman nopeasti etteivät puhallusarvoni ehtisi  pudota liikaa. Otin siis käyttöön "Pirttipäivä"-kortin ja vietin sunnuntain lukien, juoden lämmintä ja nukkuen. Alla muutamia keinoja flunssan poistamiseen.

Suolakannua nenän tukkoisuuteen.

Nasonexia estämään poskiontelotulehdusta.

Suolapiippua keuhkojen suojaamiseksi.


Tänään, maanantaina, olo on jo parempi. Lienekkö eilisestä pirttipäivästä tai jostain muusta, "valmistautuin" Jämi42:een koko viime yön. Unessani testasin kisasuksia ja huolehdin kisanaikaisesta huollosta. Kisan lähtöä ei uneni aikana tapahtunut, mutta mielikuvaharjoitteet kisaa varten on siis jo aloitettu =)


Tätä päivää jatkan vielä levon merkeissä. Sopivaa liikuntaa eiliseen tapaan ovat lumityöt ja kevyt ulkoilu. Ensi sunnuntaina edessä vierailu Keski-Pohjanmaan maakuntaviestissä, Kokkolan joukkueessa. Odotan tapahtumaa innolla. 

20.1.2014

Upeita puitteita ja valkoista hiihtobaanaa - Vantaan SM-hiihdot 2014

Kuten edellisellä viikolla kirjoitin, tein valmistautumisharjoitukseni Vantaan SM-kisoihin pääasiassa Posiolla. Hieman ennen siirtymistä Vantaalle kävin Kokkolassa opintojen parissa ja samalla ilokseni totesin lumitykkien olleen käytössä mm. Luodossa ja Alavetelissä. Vaikka Kokkolassa ei vielä latuja ole, niin nämä lähiseudun lumet helpottavat treenaamistani suunnattomasti. Luodon ladun ehdin testata keskiviikkona ja totesin ladun sekä maaston mieluisiksi, ensiviikolla on Alavetelin vuoro.


Vantaalle saapuessani ilma oli jo useamman päivän ajan ollut reilusti pakkasen puolella ja kisaladut olivat ensiluokkaisessa kunnossa. Vielä torstai-iltana lumitykki pauhasi leventäen hiihtäjien verryttelylatua. Alunperin Vantaan SM-hiihdoissa oli tarkoitukseni keskittyä lauantain 10km perinteisen matkaan ja sunnuntain parisprinttiin. Perjantain sprinttiin olin ilmoittautunut ainoastaan aika-ajon vuoksi. Vasta aika-ajon jälkeen olisin päättänyt kisan jatkosta. Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos, sillä sain jo alkuviikolla kuulla Monan haluavan hiihtää ainoastaan perjantain sprintin. Viikonlopulle oli luvattu kirpakkaa pakkassäätä ja tiesin meidän molempien, Monan ja minun, pakkasherkkyyden, joten terveyden kannalta ratkaisu oli varmasti oikea.


SM-kisaurakkani vuoden 2014 osalta alkoi siis sprintillä. Reitti sisälsi pitkän hiihtonousun, paljon tasaista ja vauhdikkaan kurvilaskun joka oli uutta Vantaan radalla. Keli ei sprintissä ollut kovinkaan nopea sillä pakkanen teki ylämäestä ja stadionin alueesta nihkeän. Aika-ajossa sijoitukseni oli 25. eli ei ihan terävintä omaa tekemistä, mutta ei katastrofikaan - jatkossa kuitenkin,  se on tärkeintä.


Sprintin 3.välierän startti 

Välierän startti lähti tapani mukaan kivan sähäkästi, mutta kaikki se mitä tapahtuu startin jälkeen pitäsi opetella ihan ajan kanssa. Suurin puutteeni sprintin erissä on "kiltteys". Vaikka alkukiihdytyksessä pääsenkin hyviin asemiin, niin aseman pitäminen onkin sitten oma vaikeutensa: luovutan "paikkani" aivan liian helposti muille peläten välinerikkoa. Ahtaiden paikkojen välttäminen kun sprintissä ei ole mahdollista niin tätä täytyy mitä ilmeisimmin ajatuksen kanssa harjoitella. 


Sprintin tilanne alkukiihdytyksen jälkeen


Lauantaina keli jatkui samanlaisena kuin se oli ollut torstaina ja perjantaina. Ladun pinta oli pakkasen vaikutuksesta  vuoroin nihkas, vuoroin jäinen. Tyypillisesti pakkaskeleillä loppupään starttaajat hyötyvät lähtöpaikastaan ladun liukastuessa, mutta tällä kertaa keli tuntui olevan jokaiselle kisaajalle tasavertainen. Itselleni kisaaminen pakkasolosuhteissa on aina ollut haastavaa: pakkanen pureutuu lihaksiin ja astma antaa oman säväyksensä. Lauantaina hengitys kulki kuitenkin hyvin, mutta lihaksiston kanssa oli vaikeuksia. Hieman ennen lähtöä pohdin jopa kolmannen kerraston lisäämistä, mutta siitä tuskin olisi ollut enää hyötyä. Koko 10 kilometrin kisan keho tuntui liian jäykältä, nihkeältä. Kisa ei ollut parasta tekemistä, se oli oikeastaan aika kaukana siitä. Sijoituksena 15. on kuitenkin kohtuullinen perussuoritus etenkin kun kaikki Suomen distanssimaajoukkuenaiset ovat paikalla. Lyhesti kiteytettynä, kuten kisan kuvasin Juha Vesalalle, Kouvolan Sanomien toimittajalle: "En voi sanoa olevani tyytyväinen, mutta en ole myöskään pettynyt."




14.1.2014

Bambi heikoilla jäillä

Bambi heikoilla jäillä - näihin sanoihin voisi lyhyesti kiteyttää hiihtoni Keuruun Suomi Cupissa lauantaina. Latu toi lisäkseni myös usealle muulle hiihtäjälle ongelmia.  Suksia omassa kisapakassani olisi ollut lauantain jäiselle kelille, mutta yhtäkään niistä en  halunnut uhrata. 


Osasin jo ennen kisaviikonloppua arvella, mitä kaikkea lumi sisältäisi. Edellisten vuosien tapaan lumen joukossa oli rapaa, hiekkaa, kiveä, muhaa sekä kaikkea mahdollista. Toki kisajärjestäjät tekivät kovan työn kisojen onnistumiseksi, luontoäidin vastustaessa työtä. Asiallista olisi kuitenkin ollut ilmoittaa hiihtäjille ajoissa ja todenmukaisesti, millaisessa kunnossa latu on. Uskon, että jokainen hiihtäjä olisi osannut arvostaa sitä. 


Tässä muutama kuva siitä, millaisessa kunnossa latu oli perjantaina. (Perjantaina hiihtäjiä ei syystä päästetty kiertämään latua kuin jalkaisin.) Latujen kuntoa kisajärjestäjät saivat hieman paranneltua lauantain kisa-aamuksi, mutta siitä huolimatta kisassa vallitsi "kivikeli".


            


            


Latukuvat nähtyäni yritin etsiä mahdollisimman huonot sukset alleni. Valitsin mukanaolleista suksista pehmyen alustan parin, joka oli tarkoitus muutenkin hioa lähiaikoina (mukanani ei siis ollut varteenotettavaa, "uhrattavaa" kovan alustan suksea). Pehmyen alustan suksea en testannut ennen lähtöä lainkaan, koska halusin minimoida tapahtuvat vauriot. Kisasukseni oli voideltu joskus alkukaudesta ja nyt jälkikäteen ajateltuna tein tyhmästi, kun jätin testaamisen väliin.


Ensimmäisten satojen metrien aikana tajusin tehneeni huonon valinnan: pehmyen alustan suksi vaikeutti jäisellä ladulla hiihtoa - suksi ei vain pysynyt liu´ussa alla. Tunsin olevani kuin bambi heikoilla jäillä. Ylämäkihiihdossa suksi liukui sivuttaissuunnassa antamatta yhtään sivuttaispitoa. Tasaisella, hieman lumisemmassa kohdassa suksi tarrasi alustaan kuin liima - tuskallista. Keskeyttäminen kävi kisan aikana mielessä, mutta ajattelin olosuhteiden olevan vaikeaa muillekin. Tuloksena oli 16. sija eli ei hyvä. Kisan kulusta ja tuloksesta en kuitenkaan ole yhtään huolissani. Olosuhteiden vaikeus sekä huonoimmalla mahdolisella suksella hiihtäminen näkyy tulosliuskassa monen muunkin hiihtäjän osalta enkä Keuruun kisoista lähtisi vielä sijoituksia Vantaan SM-hiihtoihin jakamaan. Olosuhteet Vantaalla tulevat varmasti olemaan parhaat mahdolliset sillä kuulopuheiden mukaan jo nyt 3,75km:n reitti on  hyvässä kunnossa.


Keuruulta suuntasin kohti lumista, valkeaa Posiota. Edellisen viikon ennen Keuruun kisoja olin ollut opintojen parissa  lumettomassa Kokkolassa. Koska edellisen viikon treenit olivat koostuneet pelkästä juoksusta ja voimaharjoituksesta, olin innoissani päästessäni kotiin hiihtämään kirpakkaan pakkassäähän.







8.1.2014

Rämpimistä jauholaarissa

Haastavia olosuhteita ja suksien testausta, näistä asioista useammankin hiihtäjän arki on täyttynyt tänä talvena. Uutta lunta etelään ei ole satanut tai jos on satanut niin lumi on pian sulanut pois. Onneksi muutamissa paikoissa hiihtäminen onnistuu säilölumen avulla. Valitettavan monet kisat on tämän talven aikana jouduttu siirtämään tai jopa perumaan.


Kainuun Talvikisoja ei onneksi peruttu, vaan kisat siirrettiin odotetusti Vimpelistä Vuokatin säilölumiladulle. Tilannetietoja latujen kunnosta kantautui  Posiolle hyvissä ajoin, mutta paikanpäälle saavuttaessa ladun kunto oli yllätys. Lunta oli ladulla paljon ja pohja ladusta hyvässä kunnossa. Pienenä yllätyksenä tuli kuitenkin ladun pehmeys. Tiesimme tullessamme pehmeyden, mutta en keväthiihtoja lukuunottamatta muista koskaan kisassa uponneeni puolisääreen saakka. Ladun pehmeimmät kohdat olivat nousuosuuksilla ja pahimmillaan pehmeys oli Hönkämäen nousussa. Alkunousu oli rämpimistä ja loppunousu jäässä kiipeilemistä. Melko haastavaa siis.


Kuten varmasti moni tietää tai on huomannut, en kovinkaan mielelläni suksissa käytä korotuspaloja tai -siteitä. Tiedän niistä olevan useallakin kelillä hyötyä, mutta koroketta käyttäessäni minusta tuntuu, että en pääse ns. liukuvan suksen päälle. Ladun pehmeyden vuoksi kuitenkin arvelin korotussiteestä olevan apua. Valitsin itselleni korotussiteen, koska side on vakaampi hiihtää kuin pelkkä korokepala, eikä korotuskulma ole yhtä suuri kuin irrallista koroketta käytettäessä. Suksekseni kisaan otin syksyllä tulleen Peltosen, joka on valittu minulle universaaliksi eli yleiskelin sukseksi.


Ensimmäiset sadat metrit kisasta tuntuivat hankalilta ja kömpelöiltä. Sohjo teki hiihtämisen hankalammaksi. Pian kuitenkin pääsin rytmiin kiinni ja hiihto alkoi tuntua helpommalta. Alun kompuroinnin aikana ehdin Mona-Liisalle jäädä 9 sekuntia (tämä kaikki ennen Kurunnousun päättymistä  !!!). Loput 17 sekuntia jäin 9,5 kilometrin aikana. Väliaikoja hiihdon aikana en saanut ollenkaan, mutta luin tilannetta hieman muista kilpakumppaneistani: yksi tilannemittari oli Elina Mäkitalo (lähti 40 sek. ennen) ja toinen Outi Gröndahl (lähti 1 min ennen). Tytöt ohitettuani tiesin hiihtäneeni vähintään kohtuullisesti, sillä näillä tytöillä on potentiaalia hiihtää lujaa. 


Ennen kisaa tiesin pystyväni hiihtämään pehmeässä kelissä hyvin - pehmyt keli sopii minulle. Toki olisin halunnut hiihtää lujempaa, mutta voin silti sanoa olleeni melko tyytyväinen: suksi toimi hyvin ja lihasten vire tuntui lupaavalta. Parantamisen varaa jää aina tiettyjen ladunkohtien hiihtämisessä ja vauhdinjaossa sekä itsensä tiukille viemisestä. Vielä en tämän talven osalta ole päässyt siihen, että hengitys olisi rajoittavana tekijänä - se on hyvä merkki.





3.1.2014

Joulukuu

Vuosi on vaihtunut ja on aika opetella uuden vuosiluvun kirjoittaminen. Lisäksi on aika tehdä lyhyt katsaus edellisen kuukauden treeneihin.


Osan joulukuuta vietin lumettomassa Kokkolassa, kuten aiemmin kirjoitin. Nivusvaivani oli joulukuun aikaan sen verran kivulias, että treenit Kokkolassa tein pääosin kuntopyörällä ja kuntosalilla. Kokkolassa treenimäärät olivat melko alhaiset ja vastaavasti hiihtopainotteisen treenin pyrin tekemään Posiolla kotioloissa. Lihaksiston kannalta tämä ei ollut se helpoin yhtälö, mutta joskus olosuhteet ratkaisevat.


Posio, Kirintövaara - Kotiladuilla


Joululoman aikana olen käynyt hoidattamassa vaivojani Kuusamossa Osteopaatti Simo Kurvisella. Kroppa reagoi hoitoihin melkoisella voimalla, jota en itse ymmärtänyt ennen kuin asia minulle tarkoin selitettiin. Keho kyllä antaa signaaleja kunhan vain niitä huomaa kuunnella - ja sitä olen nyt yrittänyt huolella tehdä. Onnekseni kivut ovat jo hieman vähentyneet ja pystyn jo tekemään varovaisia lyhyitä juoksu/kävelylenkkejä.


Joulukuun treenipainotus muuttui hieman marraskuulta ja tämän huomaa toteutumassa sekä harjoittelumäärässä. Lisäksi kilpailuiden lisääntymisen myötä myös tehopainotus on muuttunut. Paljon on kuitenkin edelleen tehtävää ennen Vantaan SM-hiihtoja. Levon ja harjoittelulaadun merkitys korostuu lähiviikkojen aikana.


Joulukuun yhteenvetoa:

  • Treenitunteja              ~55h
  • Harjoituskertoja           37
  • Harjoituskilometrejä   ~650km
  • Sairasvuorokausia        3 päivää






Hyvää alkanutta vuotta 2014!