17.11.2013

Via Dolo-Olos

Oloksen kisojen jälkeen kamppeet on jälleen siirretty Leville, jossa leiri jatkuu vielä tovin. Ennen blogiin kirjoittamista täytyi hieman käydä huuhtomassa fiiliksiä kylpylän lämpimissä altaissa, jotta ajatuksiin jotain selkeyttä saisi ja päällimmäiset tuntemukset hieman laimenisivat. Viikonloppuun mahtui paljon hyvää ja jonkin verran sitä huononpaakin. Viime kauden alkuun verrattuna hiihto on tällä hetkellä voimakkaamman oloista ja tuntemukset muutenkin suksen päällä paremmat. Kunto tuntuu hyvältä, vaikka en oikeastaan suorityskykyä parantavia harjoituksia ole tehnyt. Edellisisten vuosien kokemuksella saan kunnon nousemaan nopeastikin, jos tarvetta on, ja osittain tästä syystä olemme keskittyneet kuntopohjan vahventamiseen.

Mutta mennäänpäs viikonlopun hiihtoihin. 

Lauantaina perinteisen vitoselle valmistautuessa pidon rakentaminen minulle vei aikaa (tapani mukaan). Koska en fyysisisiltä ominaisuuksilta ole sitä riskeintä tyyppiä, on pidon oltava minulle suht napakka. Pitoa rakennettaessa en kuitenkaan uskaltanut lisäyttää tarpeeksi pitoa, sillä halusin suksen olevan mahdollisimman liukas. Tämä kuitenkin kostautui minulle Oloksen nousuissa lipsuvana suksena, suppeina liikeratoina ja varovaisina potkuina. Lisäksi sain jälleen rakentavaa palautetta SURKEASTA laskutaidosta, mikä pitää kyllä paikkansa. Harmitus kisasta on edelleen suuri. Oma moka. Nämä ei ole niitä kisoja joihin tullaan kokeilemaan.

Sunnuntain luistelumatkalla oppiretki jatkui. Lyhyesti sanottuna valitsin omasta suksipakastani väärän suksiparin, joka ei tuurillakaan toiminut. Valitsin suksen osittain tietoisella riskillä; aikaisemmin suksi on toiminut pakkaslumella hyvin, mutta tykkilumen sisältämä kosteus yhdistettynä yön aikana tulleeseen pakkaslumeen ei tällä kertaa toiminut. Suksen toimimattomuuden huomasin ensimmäisen kilometrin aikana, jonka jälkeen vähemmän tyylikkäästi kaarsin varikolle. Päivän positiivinen asia: Olos-Levi-sakkorysän selvitimme ilman sakkoja =)


Heli